Tämän uutuuskirjan aihe on niin houkutteleva, että se oli pakko lukea, erityisesti koska rakastan museoita. Ja nyt on kyseessä tavallista provokatiivisempi museo!

Newyorkilainen Sarah Forbes kertoo omaelämäkerrassaan Seksiä museossa jo yli kymmenen vuotta kestäneestä urastaan New Yorkin seksimuseon kuraattorina. Hän päätyi kotinsa lähellä olevaan seksimuseoon töihin jo 22-vuotiaana vastavalmistuneena antropologina. Seksimuseo oli ollut olemassa vasta muutaman vuoden ajan ennen kuin Forbes palkattiin sinne. Hän teki monien vuosien ajan museolla puolikasta työviikkoa ja käytti muun työajan jatko-opintoihinsa yliopistossa.

Nuori juutalaisnainen on alusta asti innostunut ja inspiroitunut työstään, ja saa suuren motivaationsa ansiosta paljon aikaan museolla. Hän kertoo kohtaamistaan seksikeräilijöistä ja alakulttuurien edustajista, museon pyörittämisestä, oppimistaan erikoisista seksifaktoista sekä työn ulkopuolisesta elämästään, ennen kaikkea seurustelusuhteistaan. Kirja tuokin mieleen Sinkkuelämän, eikä vähiten siksi, että Forbes on kaunis, sosiaalinen ja menestynyt nuori nainen, joka rakastaa juhlimista ja matkustelua sekä etsii elämänsä rakkautta.

Vaikka Sarah Forbes työskentelee päivisin pornokeräilijöiden ja ponileikkejä harrastavien aikuisten kanssa, on hän itse perinteinen, mitä tulee seksiin ja seurusteluun. Forbes kuvaileekin olevansa tavallinen tyttö, jolla sattuu olemaan erikoinen ammatti.

”Saatoin olla nainen, jonka työpöydällä oli nännipuristimet, mutta treffit hermostuttivat siitä huolimatta.”

Seksimuseossa työskentely laittaa nuoren naisen miettimään myös omia haaveitaan ja mieltymyksiään: miksi hän haluaa juuri sitä mitä haluaa. Forbes analysoi, että koska hänen oma lapsuutensa monikulttuurisessa avioeroperheessä oli levoton, kelpaa hänelle aikuisena vain korostetun ”tavallinen” ydinperhe. Toki hän on myös newyorkilaiseen tapaan hyvin seksimyönteinen ja avarakatseinen ihminen, joka ei tuomitse muita, mikä onkin välttämätöntä hänen työnsä kannalta.

sarah_forbes

Sarah Forbes. Kuva: Laura Rose / Gummerus Kustannus.

Kunnianhimoinen ja määrätietoinen Sarah Forbes luo uraa ja haaveilee perheestä jo nuorena; nuorena ainakin näin akateemisesta helsinkiläisestä näkökulmasta katsottuna. Tuntuu välillä huvittavalta lukea, kuinka vasta vähän päälle parikymppinen Forbes tuskailee sitä, ettei ole vielä löytänyt aviomiestä eikä päässyt vakitöihin. Kirjan kuvaaman kymmenen vuoden ajanjakson aikana hänen elämänsä ehtii tosin muuttua paljon. Hän kohtaa myös raskaita menetyksiä, jotka tosin käsitellään yllättävän nopeasti, kai jotta kirjan yleissävy pysyisi positiivisena.

Forbes joutuu stressaamaan sitä, karkottaako hänen työskentelynsä seksialalla pois kunnolliset poikakaveriehdokkaat. Jotkut hänen deittinsä tulkitsevatkin ammatin merkitsevän sitä, että hän on ”kevytkenkäinen” nainen. Jos tunnetaan Seksi-Sarahina, ei välttämättä anna muille mielikuvaa, että etsii vakavaa suhdetta.

Sarah Forbes kohtaa muutenkin ihailun lisäksi myös ennakkoluuloja seksimuseon työntekijänä, mutta vuosi vuodelta museosta tulee laadukkaampi, arvostetumpi ja kuuluisampi. Forbeskin päätyy yhä useammin asiantuntijana haastateltavaksi televisioon ja lehtiin. Forbes pääsee todella laittamaan tutkijan luonteensa peliin kun hän suunnittelee menestysnäyttelyn eläinten seksuaalisuudesta. Hän kokee tekevänsä seksimuseossa tärkeää työtä ihmisten sivistämisen hyväksi ja seksuaalisuuteen liittyvien harhaluulojen ja tabujen poistamiseksi.

”Kun isoäiti näki minut ensimmäisen kerran televisiossa, puheenaiheena oli pandaporno.”

Vuosien saatossa työ seksimuseossa muuttaa häntä. Ennen kaikkea hänestä tulee entistä avarakatseisempi ja tiedostavampi. Hän alkaa pitää erilaisia kink-seksuaalisuuden muotoja aikuisten hienona harrastuksena.

Tunteellinen nainen kokee myös kyynisen elämänjakson, jolloin hänen on vaikea luottaa miehiin, koska tulee jätetyksi ammattinsa takia. Lisäksi hän kohtaa työnsä puolesta paljon alakulttuurien miehiä, jotka eivät ole osanneet kertoa vaimoilleen todellisista seksimieltymyksistään tai uskaltavat avautua vasta vuosien avioliiton jälkeen. Forbes alkaa pelätä, että myös hänen tulevasta aviomiehestään paljastuu myöhemmin salattu seksuaalinen puoli, jota mies toteuttaisi vieraissa. Forbesista tulee lisäksi korostetun tietoinen siitä, kuinka mikä tahansa hänen arkinen tekonsa, kuten kengän heiluttelu tai niskan paljastaminen, voi olla jolle kulle hänen kohtaamalleen ihmiselle fetissi (samalla myös kirjan lukija tulee tietoisemmaksi erilaisista fetisseistä).

Sarah Forbes

Sarah Forbesin kuva tämän kotisivuilta.

Kirja on kirjoitettu eläväisesti ja humoristisesti, ja sitä lukiessa saa usein nauraa ääneen. Tero Valkonen on tehnyt hyvää käännöstyötä. Teos on täynnä herkullisia lentäviä lauseita. Tekstin vahvuuksia on juuri se, että Forbes kertoo niin työelämästään kuin yksityiselämästään, jotka usein limittyvät keskenään, niin kuin elämässä yleensä käy.

Seksiä museossa on raflaavasta aiheestaan huolimatta kirjoitettu hyvällä maulla. Kirjan parissa oppii paljon uutta ja saa laajennettua ajatteluaan. Suomalaisia lukijoita ilahduttanee se, että Tom of Finlandkin saa kirjassa kehuja. Kun joskus pääsen New Yorkiin, tiedän missä museossa vierailen!

Lopetan arvioni kirjan viimeisiin, viisaisiin sanoihin.

”Itsetuntemus on ilman muuta paras lemmenlääke, jonka voi koskaan löytää.”

Sain kirjasta kustantamolta arvostelukappaleen. 

Suorat lainaukset ovat kirjasta Seksiä museossa.

Tutustu Sarah Forbesin kotisivuihin Curator of Sex.

Lue Seksiä museossa -kirjan esittely Gummeruksen verkkosivuilla

Kirja ilmestyi huhtikuussa 2017.

Sivumäärä: 271

Artikkelikuva: Elisa Helenius

Elisa Helenius
Tervetuloa kulttuuriblogiini! Olen helsinkiläinen kolmekymppinen kulttuurinystävä, jonka näkökulma on queer-feministinen. Olen myös turkulaisen kirjallisuuslehti Lumoojan päätoimittaja, journalismin opiskelija Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa ja vapaa toimittaja. Taustaltani olen filosofian maisteri (yleinen kirjallisuustiede) Helsingin yliopistosta. Kahdessa kansanopistossakin on tullut opiskeltua (lehtijournalismia ja sanataiteita) sekä suoritettua yrittäjän ammattitutkinto. Nautin matkustelusta, elokuvista, filmifestivaaleista, teatterista, lukemisesta, median seuraamisesta, tribal fusion bellydancen harrastamisesta, tanssin katselemisesta (burleski ja baletti!), ulkona syömisestä ja uimisesta. Jos Helsingissä on avattu uusi kahvila tai taidenäyttely, löydät minut sieltä! Sateenkaarenmaalari syntyi tammikuussa 2011. Blogini on ollut aikaisemmin Cult24-kulttuurilehden verkkosivuilla ja sitä ennen Blogspot-blogisivustolla.