Viime viikonloppu oli yllättäen sen verran kulttuuripainotteinen, että päätin blogata kaikista kokemistani kulttuuririennoista Tampereella ja Vehoniemessä. 

MUUMIMUSEO

Perjantaina aamupäivällä istahdin junaan ystäväni Hanna S:n kanssa ja suuntasimme Helsingistä Tampereelle Muumimuseoon. Museo avattiin kesäkuussa Tampere-taloon. Kyseessä on maailman ainoa muumimuseo!

Olemme kumpikin vierailleet joitakin kertoja jo vanhassa muumimuseossa nimeltä Muumilaakso. Muumilaakso avattiin vuonna 1987 Tampereen pääkirjaston Metson alakertaan. Kävin myös pari vuotta sitten katsomassa uudistuneen Muumilaakson, kun se oli siirtynyt Metson remonttia pakoon Tampereen Taidemuseon alakertaan.

WP_20170721_010

Soma museolippu! Muumimuseossa on vain muutama kohta, joissa saa valokuvata, kuten näiden pienten punaisten veneiden ja pahvimuumien luona museon aulassa. Kuva: Elisa Helenius

20257451_10154597637237120_1480466327_o

Näin varjokuvani muuttui taikurin hatun sisällä! :O Kuva: Hanna Sauli

Tampere-talo sijaitsee kätevästi lähellä juna-asemaa. Kävimme ensiksi juna-aseman luona Tullintorin-kauppakeskuksessa Phloopy’s Creperiessä. Koska oli lämmin kesäpäivä, otimme kahvilan suolaiset letut mukaamme, ja söimme ne Tampere-taloa vastapäätä olevassa Sorsapuistossa.

Sorsapuistosta löytyy myös Muumilaaksonkin sisäänkäynnin edessä seissyt Tuulikki Pietilän suunnittelema pronssinen Muumipeikko-veistos. Sympaattisen veistoksen luona kulki perjantaina tasainen virta valokuvan ottajia.

Lippujen hinta on hieman suolainen, 12 euroa, mutta uusi Muumimuseo on selvästi isompi kuin vanha. Museon sijoittuminen Tampere-taloon on herättänyt polemiikkia. Muumimuseo sopisi toki hengeltään paremmin johonkin kotoisaan ja romanttiseen omaan rakennukseensa. Toisaalta fiini Tampere-talo sijaitsee keskustassa ja siellä on kunnolla tilaa.

Museossa ei valitettavasti saa valokuvata, koska Moomin Characters suojelee Tove Janssonin teosten tekijänoikeuksia. Museo on toisaalta niin hämärä, että siellä on vaikea ottaa onnistuneita valokuvia.

Kuinkas sitten kävikään? -näyttelyssä esitellään kaikki kaksitoista Tove Janssonin kirjoittamaa muumikirjaa. Kahteen kerrokseen levittäytyvä näyttely on elämyksellinen satumaailma.

20196734_10154597144277120_459247233_o

Fanit ovat piirittäneet Muumipeikon! Vasemmalla olen minä, oikealla on Hanna.

Muumikirjojen esittelyn lisäksi esillä on noin 40 Janssonin elämänkumppanin Tuulikki Pietilän tekemää kolmiulotteista muumikuvaelmaa, Janssonin luonnoksia, seinille heijastettuja liikkuvia animaatiohahmoja, jättimäisiä kirjankansia ja jopa jättikoossa Kuinkas sitten kävikään -satukirja.

Näyttelyä on elävöitetty esimerkiksi jättimäisellä taikurin hatulla, kiven näköisillä löhötuoleilla, lasihelmistä tehdyllä kattokoristeella, lattian alla olevilla muumikuvaelmilla ja lumilyhdyillä. Seinillä on sitaatteja muumikirjoista sekä kävijä voi kuunnella katkelmia eri kirjoista. Kaikki tekstit ja ääninäytteet ovat useammalla kielellä.

Paikalla oli meidän vierailumme aikana enimmäkseen suomalaisia lapsiperheitä ja japanilaisia turisteja, vaikka uskoisin näyttelyn vetoavan myös muihin ilman lapsia liikkuviin aikuisiin. Olisimme tosin kaivanneet myös valokuvia ja esittelyjä Tove Janssonista ja Tuulikki Pietilästä, koska heidän elämänvaiheensa eivät välttämättä ole tuttuja kaikille museokävijöille. Museossa ei edes kerrota, keiden muumihahmojen esikuvia he ovat itse olleet (Tuulikki siis Tuutikin sekä Toven Jansson ja tämän edellinen naisystävä, teatterijohtaja Vivica Bandler Tiuhtin ja Viuhtin).

Vaikka muumihahmot ovat meille ja varmaan lähes kaikille suomalaisille tuttuja, niin Muumimuseossa huomasi sen, kuinka hatarat muistikuvat sitä saattaakaan olla monien muumikirjojen tapahtumista ja niissä esiintyvistä vähän harvinaisemmista hahmoista. Ehkä olisi aika lukea muumikirjat uudestaan!

Muumimuseon avajaisjuhlakonsertti on keskiviikkona 9.8.2017.

Muumimuseon ensimmäinen vaihtuva näyttely Tove Jansson ja muumit avautuu yleisölle 9.8.2017.

Sain Muumimuseoon pressilipun.

Tutustu Muumimuseon kotisivuihin
Tampere-talo, Yliopistonkatu 55
Aukioloajat: ti-pe klo 9-19, la-su klo 11-18
Pääsymaksu: aikuiset 12 euroa, 3-17-vuotiaat 6 euroa, alle 3-vuotiaat ilmaiseksi.

Ilmainen sisäänpääsy Museokortilla ja Aktiivipassilla.
Museoon on maksuton sisäänpääsy joka kuukauden viimeinen perjantai klo 15-19.

WP_20170721_019

Muumimuseon kauppa on oikea runsaudensarvi! Kuvassa on tämän vuoden muumimuki, jonka kuvitus on Vaarallinen juhannus -kirjan kelluvasta teatterista. Kuva: Elisa Helenius

 3D CRUSH CAFE

Olemme Hannan kanssa kumpikin käyneet ensimmäisen kerran 3D Crush Cafessa viime keväänä; minä pääsiäislomalla kun olin silloin viimeksi kylässä mökillä Vehoniemessä. Törmäsimme Muumimuseon museokaupassa sattumalta kaveriimme Marianneen, joka oli saapunut Helsingistä viikonlopuksi Tampereelle anarkistisen vastakulttuurifestivaali Mustan Pispalan takia, ja hänkin lähti mukaamme pupukahvilaan.

WP_20170721_020

Kuva: Elisa Helenius

3D Crush Cafe on oikeastaan monta teemakahvilaa yhdessä: pupu-, 3D tulostus-, peli-, gluteeniton- ja vegaanikahvila. Alakerrassa on viihdehuone, jossa voi maksutta pelata lautapelejä, korttipelejä sekä konsolipelejä. Tiloissa järjestetään myös elokuvailtoja.

Kahvilaan ei ole sisäänpääsymaksua, mutta minimiostos on jokaiselta kahvilassa kävijältä kaksi euroa. Kahdella eurolla saa vaikka makusoodaveden.

WP_20170416_042 WP_20170416_044

Pastellivärinen ja soma kahvila on yllättävän kohtuuhintainen ja siellä on tarjolla niin suolaista kuin makeaa herkkua. Kahvilan katutasolla on asiakkaille kaksi istuskelutilaa, joissa toisessa on myös iso akvaario ja 3D-tulostuspalvelu, toisessa on puput. Pupuhuoneeseen pääsee kerralla vain kaksi pöytäseuruetta, joten varaudu odottamaan vuoroasi. Me ehdimme tosin odottaa nyt vuoroamme vain muutaman minuutin.

WP_20170721_024

Todella hyvää! Vegaanista porkkanakakkua ja kinuskipähkinäkakkua sekä kahvia ja makusoodavettä. Kuva: Elisa Helenius

Huoneessa on viisi söpöä ja seurallista pupua. Niillä on myös huoneessa oma tilansa syömistä ja lepäämistä varten, ja silloin niihin ei saa koskea. Kahvilassa on tarkat säännöt pupujen kanssa toimimiseen, eikä niitä saa esimerkiksi itse ottaa syliin, vaan niiden pitää antaa hypätä syliin, jos ne niin tahtovat. Huoneeseen mennään ilman ulkokenkiä.

WP_20170416_019

Tässä kuvassa olen pupukahvilassa huhtikuussa.

Tampereelta löytyy muuten myös Suomen ensimmäinen kissakahvila Purnauskis. Kävin tutustumassa kahvilaan, kun se oli juuri avattu syystalvella 2014, ja ihastuin paikkaan heti. Kissakahvilan sisäänpääsymaksu on viisi euroa.

3D Crush Cafen kotisivut

Itsenäisyydenkatu 10
Aukioloajat: ma suljettu, ti-pe klo 11-18, la 10-17, su 12-17

WP_20170721_048

Puput ottavat rennosti 3D Crush Cafessa. Kuva: Elisa Helenius

KANGASALA-TALO: ILMASSA ITEKKIN -NÄYTTELY

Vietin sitten perjantai-illan ja viikonlopun Paavon perheen isolla kesämökillä Vehoniemessä, jonne on puolen tunnin automatka Tampereelta. Hänen vanhempansa veivät meidät lauantaina mökin lähellä olevaan Kangasala-taloon. Sieltä löytyy Kimmo Pyykkö -taidemuseo, jossa on kolmannessa kerroksessa pysyvä taidenäyttely kuvanveistäjä Kimmo Pyykön (s. 1940) teoksista sekä kahdessa alemmassa kerroksessa vaihtuvia taidenäyttelyitä.

Näimme jo viime kesänä Pyykön perusnäyttelyn, joka oli silloin minulle positiivinen yllätys leikkisine ja kekseliäine veistoksineen. Tänä kesänä alakerrassa on myös Pyykön taidetta, lentokoneteemalla. Toisessa kerroksessa taas on monialataiteilija Anssi Kasitonnin (oik. Anssi Heinonen, s. 1978) humoristinen ja kantaaottava näyttely. Palkittu taiteilija Kasitonni asuu myös Kangasalalla.

WP_20170722_004

Kuva: Elisa Helenius

Pyykön lentämistä käsittelevän näyttelyn teokset on tehty lentokoneen osista. Kookkaat veistokset ovat vaikuttavia ja sisältävät paljon heijastavia pintoja, niin että katsoja ja rakennus ovat tavallaan osa teosta. Heijastava pinta tuo myös luonnollisesti mieleen vedenpinnan ja peilit.

WP_20170722_011

Kimmo Pyykkö: Eilisen kasvot (1973). Kuva: Elisa Helenius

WP_20170722_014

Kimmo Pyykkö: Rajalla (1970). Kuva: Elisa Helenius

Anssi Kasitonnin näyttelyssä on kierrätysmateriaaleista tehtyjä, lapsuuden leikit mieleen tuovia veistoksia sekä esimerkiksi muuttuvia hologrammikuvia. Pahvista, tinasta ja muovista tehdyt teokset tuntuvat ottavan kantaa populaarikulttuurin ilmiöihin ja sekoittavan arkista ja ylevää, halpaa ja kallista.

Näyttelyn parasta antia ovat kotikutoiset ja hauskat videot, joiden stop motion -animaatiotekniikka tarjoaa nostalgiaa meille 1980-luvulla lapsuutensa viettäneille. Kieli poskessa tehdyillä taidevideoilla seikkailee esimerkiksi täytetty marsu, joka yrittää pakoon häkistään, ja luontodokumenttia jäljittelevässä videossa hirvi-asun sisällä kävelevät tyypit.

Pidän Kasitonnin taiteessa siitä, ettei hän ole liian ryppyotsainen, ja että hän poimii teostensa ideat tunnistettavista arjen ja populaarikulttuurin ilmiöistä. Mitä sanotte esimerkiksi veikeästä veistoksesta, jonka esikuvana on ollut irtokarkkilepakko?

WP_20170722_028

Anssi Kasitonni: Speech

WP_20170722_018

Anssi Kasitonni: teossarja Kauheuksia (2016-2017). Kuva: Elisa Helenius

Lue lisää Ilmassa Itekkin -näyttelustä Kangasala-talon kotisivuilta

Näyttely on auki 25.3.-27.8.2017 Kimmo Pyykkö -taidemuseossa.

Sisäänpääsy: 6/4/0 € tai Museokortti

WP_20170722_023

Anssi Kasitonni: Design Jewel! Cheap Price! Silver 100%. Kuva: Elisa Helenius

VEHONIEMEN AUTOMUSEO

Automuseo on varmaan viimeinen museo, johon minut voisi kuvitella. Hankin ajokortin 18-vuotiaana, mutta olen sen jälkeen ajanut autoa alle 10 kertaa. Mutta tännekin tieni vei eilen sunnuntaina, koska automuseo on lähellä Vehoniemen kesämökkiä ja Paavon vanhemmat halusivat näyttää paikan minulle.

Museo oli kuitenkin hauska ja innostava kokemus. Automuseo käsittää vain yhden ison huoneen, ja siellä on upeita historiallisia menopelejä. Mieleeni tulivat autot mustavalkoisissa, amerikkalaisissa film noir -elokuvissa.

WP_20170723_013 WP_20170723_015

Yleensä matkoilla tuskailen sitä, kuinka kaikkialla näkyvät rumat autot pilaavat hienot maisemakuvani. Museon kaarat ovat kuitenkin niin tyylikkäitä, että niiden soisi näkyvän valokuvissa. Esillä on myös eri vuosikymmeniltä moottoripyöriä ja polkupyöriä. Museo on kuulemma suosittu kohde moottoripyöräilijöiden keskuudessa.

Museon yhteydessä on iso kahvila, joka on kuuluisa tuoreista lusikkamunkeistaan, joita leivotaan 1920-luvulta peräisin olevalla reseptillä. Ai, että ne olivatkin makoisia! Kahvihetken kruunaa vielä terassi, josta on upeat luontomaisemat alas harjulta Roine-järvelle.

Automuseo on avattu vuonna 1983 Vehoniemen harjulle. Automuseoita löytyy muuten Suomesta useita, esimerkiksi myös Espoosta, Kuopiosta ja Oulusta.

Lue lisää Vehoniemen automuseon kotisivuilta

Maksuton sisäänpääsy. Vapaaehtoinen euron sisäänpääsymaksu.

Auki kesällä klo 10-19. Kesäkauden ekstrat säävarauksella perjantaisin 28.4-15.9 avoinna 23 asti
Tiistaisin 2.5, 6.6, 4.7, 1.8, ja 5.9 avoinna 21 asti

WP_20170723_017

Lusikkamunkki ja kahvit automuseon terassilla. Kuva: Elisa Helenius

VEHONIEMENHARJUN NÄKÖTORNI 

Vehoniemenharju oli 1900-luvulla pitkään suomalaisten keskuudessa suosittu kesänähtävyys, kunnes suomalaisten lomamatkat alkoivat suuntautua enemmän ulkomaille. Vehoniemessä on ollut asutusta jo tuhansien  vuosien ajan.

Aivan automuseon vieressä on vuonna 1927 rakennettu ja 13 metriä korkea Vehoniemenharjun näkötorni. Torniin on maksuton sisäänpääsy. Voit nähdä punaisen näkötornin tämän bloggauksen pääkuvassani.

Puinen näkötorni on viehättävä, ja 66 askelmaa vievät ihailemaan upeita maisemia. Tornista näkee Kangasalan harjumaisemaa sekä toisella puolella Roine-järven ja toisella puolella Längelmäveden. Näimme tornista jopa Roineen toisella puolella sijaitsevan Paavon perheen kesämökin laiturin ja rannan, tosin ihan pikkuruisina. Näkötornin on muuten suunnitellut Paavon isoisoisän veli, rakennusmestari Heikki Tiitola!

WP_20170723_004 WP_20170723_003

Autotien toisella puolella luontopolku laskeutuu lähes 50 metriä harjun laelta portaita pitkin alas Roineen rantaan. Reippailimme nämä miljoonat portaat alas uimarannalle ja sitten takaisin ylös. Se oli tehokasta kuntoilua! Tämän jälkeen olimmekin niin hikisiä, että suuntasimme mökillä heti uimaan järveen.

WP_20170721_056

Vehoniemen kesämökki on entinen Tiitoloiden sukutila. Kuva: Elisa Helenius

Lue lisää Vehoniemenharjusta Kangasalalla

WP_20170723_019

Paavo kävelee luontopolun portaita ylös. Kuva: Elisa Helenius

Elisa Helenius
Tervetuloa kulttuuriblogiini! Olen helsinkiläinen kolmekymppinen kulttuurinystävä, jonka näkökulma on queer-feministinen. Olen myös turkulaisen kirjallisuuslehti Lumoojan päätoimittaja, journalismin opiskelija Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa ja vapaa toimittaja. Taustaltani olen filosofian maisteri (yleinen kirjallisuustiede) Helsingin yliopistosta. Kahdessa kansanopistossakin on tullut opiskeltua (lehtijournalismia ja sanataiteita) sekä suoritettua yrittäjän ammattitutkinto. Nautin matkustelusta, elokuvista, filmifestivaaleista, teatterista, lukemisesta, median seuraamisesta, tribal fusion bellydancen harrastamisesta, tanssin katselemisesta (burleski ja baletti!), ulkona syömisestä ja uimisesta. Jos Helsingissä on avattu uusi kahvila tai taidenäyttely, löydät minut sieltä! Sateenkaarenmaalari syntyi tammikuussa 2011. Blogini on ollut aikaisemmin Cult24-kulttuurilehden verkkosivuilla ja sitä ennen Blogspot-blogisivustolla.