”Koska minulla on paljon vahvoja mielipiteitä sukupuolten tasa-arvosta, tunnen valtavaa painetta vastata tiettyihin odotuksiin. Minun pitäisi olla hyvä feministi, jolla on kaikki hallussa ja joka tekee kaikkea. Oikeasti olen päälle kolmekymppinen nainen, jolla on vaikeuksi säilyttää omanarvontuntonsa ja luottokelpoisuutena.”

Tämä kirja oli vain pakko saada käsiinsä! Minulla oli maaliskuussa kesken Koko Hubaran juuri Likeltä ilmestynyt esseekirja Ruskeat Tytöt (lue arvioni kirjasta täältä), kun luin netistä, että hänen yhdessä Anu Partasen kanssa suomentamansa kirja Bad Feminist (Like 2017) ilmestyy keväällä.

Kirjan tekijä Roxana Gay oli minulle vain hämärästi tuttu joidenkin feministikavereideni Facebook-statuksista. Olin ymmärtänyt niistä statuksista, että kyseessä on merkillepantava ja raikas nykyajattelija. Bad Feminist on ensimmäinen Gaylta suomennettu teos, joten ehkä hänestä tulee nyt tunnetumpi Suomessakin.

Roxana Gay (s. 1974) on yhdysvaltalainen yliopisto-opettaja. Hän on myös musta feministi. Esseekokoelmassaan hän kertoo omakohtaisesti, millaista on kasvaa ja elää mustana naisena ja feministinä Yhdysvalloissa. Hän myös analysoi monia suosittuja populaarikulttuurin teoksia.

Gayn esseet ovat rehellisiä, oivaltavia ja tarkkanäköisiä. Kieli ei todellakaan ole kuivakan tai vaikeaselkoisen akateemista, vaan humoristista ja elämänmakuista.

Roxana Gay on myös virkistävä siinä, että hän on ylipainoinen nainen, mutta deittailee silti ahkerasti ja kertoo nauttivansa seksuaalisuudestaan. Hän kertoo tosin myös lihavana kohtaamastaan syrjinnästä ja vaikeuksista, esimerkiksi lentokoneissa. Lihavien ihmisten kohtaama ymmärtämättömyys ja epäoikeudenmukaisuus ovat vaiettu aihe.

Gay on rohkea edelläkävijä kirjottaessaan aiheesta, jonka moni kokee kiusallisena ja hävettävänä. Läskifobiaa on paljon, vaikka moni ihminen on nykyään ylipainoinen. Yhdysvalloissa on juuri ilmestynyt Gayn muistelmateos hänen elämästään lihavana, nimellä Hunger: A Memoir of (My) Body.

Myös Bad Feminististä käy ilmi, että Gayn sairaalloisen lihomisen taustalla on traumaattinen tapahtuma, sillä hänet joukkoraiskattiin varhaisteininä. Tämän kauhean kokemuksen jälkeen hän alkoi ylensyödä, jottei sama enää voisi toistua. Hän ei myöskään puhunut tapahtuneesta kenellekään, joten ruoka toimi hänen lohtunaan.

Gayn avoimuus vaikeiden henkilökohtaisten asioiden edessä tekee vaikutuksen. Hän puhuu intiimeistä kokemuksista, koska sama on tapahtunut monelle muullekin, ja hän tahtoo käsitellä näitä yhteiskuntamme kipupisteitä.

Roxane_Gay_no-credit-needed

Roxana Gay. Kuva on Liken verkkosivuilta.

Miksi sitten huono feministi? Nuorempana Roxana Gay julisti, ettei hän ainakaan ole feministi, sillä hän kuvitteli feministien olevan seksikielteisiä tiukkapipoja eikä hän myöskään uskonut kohdaanneensa syrjintää naisena. Myöhemmin Gayn silmät avautuivat miesten ja naisten väliselle epätasa-arvolle, ja hän alkoi kiinnostua feminismin saavutuksista ja tulevista pyrkimyksistä.

Gay kertoo tunteneensa silti usein riittämättömyyttä ihanteidensa ja todellisen elämänsä välillä. Hän on kuitenkin nyt hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on, mikä on ollut vapauttavaa. Hän on tullut siihen tulokseen, että on kohtuutonta vaatia feministeiltä täydellisyyttä, erityisesti kun muiltakaan ei sitä vaadita. Naisia, ja myös miehiä, on helpompi houkutella tunnustamaan olevansa feministejä ja edistämään tasa-arvon toteutumista, jos heiltä ei vaadita erehtymättömyyttä.

”Julkisuudessa näkyvien naisten, erityisesti feministien, tulee olla olla kaikkea kaikille; jos ja kun he eivät sitä ole, heidät haukutaan pataluhaksi.”

Tämä ei tarkoita sitä, että voisi olla sovinisti mutta sanoa olevansa feministi, vaan että kenenkään työtä tasa-arvon hyväksi ei vähennä se, jos hän esimerkiksi Roxana Gayn tavoin nauttii seksistisestä mutta mukaansatempaavasta rap-lyriikasta, ei ymmärrä autonsa mekaniikkaa, elää välillä yli varojensa ja lukee Fifty Shades of Grey -kirjasarjaa.

Gay tosin tiedostaa kuuntelemiensa kappaleiden ja lukemiensa kirjojen naisvihamielisyyden ja on siitä myös ärtynyt, mutta samalla hän antaa itselleen luvan nauttia niistä, jos ne ovat hänestä hauskoja. Hän rakastaa lukemista, ja ahmii niin korkeakirjallisuutta kuin viihdettä.

Kaikilla ihmisillä on omat guilty pleasuresinsa, ja Gay on häpeämättömän avoin omien hömppäsuosikkiensa kanssa, vaikka onkin samaan aikaan intellektuelli akateemikko. Elämän ei tarvitse olla ehdottoman joko-tai, vaan se voi olla sekä-että. Koulutyttönä Gay fanitti ankarasti vitivalkoista ja ei-niin-taidokasta teinikirjasarjaa Sweet Valley High. Mitään kulttuurinmuotoa ei pidä tuomita, jos se antaa kuluttajilleen syviä kokemuksia ja iloa.

Sweet Valley High tarjosi hänelle suloista todellisuuspakoa aikana, jolloin hän oli epäsuosittu koulussa. Aikuisenakaan hän ei piilottele nuoruutensa kirjasuosikkia, vaan voi yhä välillä innoissaan palata sen maailmaan, vaikka samaan aikaan nauraa ääneen kirjojen huonoudelle.

bad_feminist

Ainoa mitä en Gayn mielikuvissa ”täydellisestä feminististä” ymmärrä, on se, että feministit eivät muka haluaisi nauttia seksistä ja seurustelusta, toisin kuin Gay haluaa. Ainakin Suomessa feministit päin vastoin tuntuvat olevan ihmisiä, jotka ottavat vakavasti naisten oikeuden seksuaaliseen nautintoon ja hyviin parisuhteisiin siinä missä sinkkuelämään.

Samoin Gay toteaa, että on huono feministi, koska hänen lempivärinsä on pinkki. Kuitenkin Suomessa jopa Feministisen puolueen tunnusväri on pinkki, samoin kuin feminististen kirjojen kannet ovat todella usein pinkit, kuten Bad Feministin kannet!

Kirjan tarjoamat uusimmat oivallukset itselleni olivat se, että feministikin saa olla välillä avuton ja pinnallinen, ja se on vain inhimillistä, ja se kuinka syvällä rasismin juuret ovat länsimaisessa kulttuurissa vielä tänä päivänä. On silmiäavaavaa lukea Gayn vihaiset analyysit esimerkiksi sellaisista hittielokuvista kuten Piiat ja 12 vuotta orjana, joista olen myös itse pitänyt paljon ja kuvitellut niiden olevan mahdollisimman kaukana rasismista. Valkoisessa kulttuurissa kasvaneena sitä voi olla yllättävän sokea mustien ihmisten kokemuksille, vaikka kuvittelisikin olevansa ei-rasistinen.

Erityisen mielenkiintoinen on myös Bad Feministin luku siitä, kuinka paljon ihmiset inhoavat kirjoissa, tv-sarjoissa ja elokuvissa olevia epäsympaattisia naishahmoja. Itsekään en yleensä innostu ärsyttävästä päähenkilöstä. Kuitenkin Gay tuo esiin sen, että oikeastikin naiset voivat olla yhtä aikaa kiehtovia ja ärsyttäviä, sekä näiden epämukavien naishahmojen avulla voidaan tutkia mielenkiintoisia asioita ihmisluonnosta. Lisäksi fiktion naiskuva on aika kapea, jos päähenkilön pitää joka kerta olla samaistuttava ja mukava.

”Se on fiktiota, ja jos ihmiset eivät voi olla epätäydellisiä fiktiossa, ei jäljelle jää mitään paikkaa, missä voisimme olla inhimilliä.”

Bad Feminist on tärkeä teos, sillä se antaa harvoin kuullun äänen mustalle feministinaiselle. Teos on älykäs, empaattinen ja suorasanainen. Suomennos on myös onnistunut.

”Olen huono feministi. Mutta mieluummin huono feministi kuin ei ollenkaan feministi.”

Katso Youtubesta Roxana Gayn vuoden 2015 Ted-puhe huonon feministin tunnuksista. Videota on katsottu Ted.com -verkkosivulla jo reippaasti yli miljoona kertaa.

Samaan teemaan sopii Yle Areenalla tällä viikolla alkanut Historia: Naisten nousu -dokumenttisarja naisten asemasta ja saavutuksista halki historian.

Sain kirjasta arvostelukappaleen Likeltä. 

Lainaukset ovat Roxana Gayn kirjasta Bad Feminist. 

Bad Feminist Like-kustantamon verkkosivuilla

Sivumäärä 331
Suomentajat Anu Partanen ja Koko Hubara
Englanninkielinen alkuteos Bad Feminist ilmestyi vuonna 2014.

Artikkelikuva: Elisa Helenius

Elisa Helenius
Tervetuloa kulttuuriblogiini! Olen helsinkiläinen kolmekymppinen kulttuurinystävä, jonka näkökulma on queer-feministinen. Olen myös turkulaisen kirjallisuuslehti Lumoojan päätoimittaja, journalismin opiskelija Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa ja vapaa toimittaja. Taustaltani olen filosofian maisteri (yleinen kirjallisuustiede) Helsingin yliopistosta. Kahdessa kansanopistossakin on tullut opiskeltua (lehtijournalismia ja sanataiteita) sekä suoritettua yrittäjän ammattitutkinto. Nautin matkustelusta, elokuvista, filmifestivaaleista, teatterista, lukemisesta, median seuraamisesta, tribal fusion bellydancen harrastamisesta, tanssin katselemisesta (burleski ja baletti!), ulkona syömisestä ja uimisesta. Jos Helsingissä on avattu uusi kahvila tai taidenäyttely, löydät minut sieltä! Sateenkaarenmaalari syntyi tammikuussa 2011. Blogini on ollut aikaisemmin Cult24-kulttuurilehden verkkosivuilla ja sitä ennen Blogspot-blogisivustolla.