Kulttuurimatkaajan kokemuksia Venetsian biennaalista, taidemuseoista, ravintoloista ja Lidon saarelta. Tässä postauksessa käydään läpi matkan alkuosa.

Tarunhohtoinen Venetsia, tuo erittäin Instagram-ystävällinen kaupunki, jonka uppoamista mereen on spekuloitu jo vuosia. Kaupunki on juuri niin postikortin kaunis kuin miltä se näyttää matkailumainoksissa. Venetsiaan luo ainutlaatuista tunnelmaa myös se, ettei vanhassakaupungissa saa liikkua autolla eikä bussilla, joten ainoastaan vesibussit, veneet ja gondolit lipuvat kanaaleissa. Kaikki nähtävyydet sijaitsevat vanhassakaupungissa. 

Kuitenkaan osalla ystävistäni lomakokemus Venetsiassa ei ole ollut mitenkään miellyttävä, koska he ovat matkustaneet sinne tukahduttavan kuumana kesäsesonkina. Heinä-elokuussa myös turistimassat velloavat kaikkialla, niin että jokaiseen nähtävyyteen kiemurtelee pitkä jono, ja venetsialaiset itse ovat hermoromahduksen partaalla ruuhkien takia. Sanotaankin että Venetsia, kuten muukin Etelä-Eurooppa, on parhaimmillaan keväällä ja syksyllä.

Naamiot

Vietin Venetsiassa kuusi päivää (+ kaksi matkustuspäivää) toukokuun puolivälissä, jolloin sää oli kesäisen lämmin muttei liian kuuma ja muita matkalaisia ei ollut liikaa. Vain vesibussit ja Piazza San Marco eli Pyhän Markuksen tori olivat ruuhkaisia. Muuten nähtävyyksille ja ravintoloihin pääsi lähes aina saman tien.

Usein puhutaan myös Venetsian kalleudesta, mutta kalleus on hyvin suhteellista. Esimerkiksi viini, ruoka ja matkamuistomyymälöiden tuliaiset ovat kohtuuhintaisia. Kuitenkin taas viikon matkakortti vesibusseihin ja busseihin tekee lompakkoon 60 euron loven. Myös takseista, museolipuista (15-22 euroa per museo) ja majoituksesta saa pulittaa paljon. Talvisin taas hotellit ovat huokeita, ja kuulemma uusi trendi onkin viettää joulu koleassa mutta tunnelmallisessa Venetsiassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

La Salute -barokkikirkko on Venetsian tunnettuja maamerkkejä.

Olisin voinut jäädä Venetsiaan vielä paljon pidemmäksikin aikaa, sillä kaupungissa riittää nähtävää ja koettavaa. Pidän myös Venetsian hienostuneesta ja arvokkaasta mutta toisaalta kepeän huolettomasta tunnelmasta. Paikka on ainutlaatuinen, ja tarjoaa paljon taiteen ja historian ystävälle. Venetsia on rakennettu 118 saarelle, jotka sijaitsevat lähellä toisiaan keskellä Venetsian laguunia ja joita yhdistää toisiinsa 354 siltaa.

Pääsin reissuun, koska sain joulukuussa Suomen Taideyhdistyksen Edvard Richterin matka-apurahan kuvataidekriitikoille. Tosin pyytämäni vaatimattomat 550 euroa ei kattanut kaikkia majoitus- ja lentokulujani, ja olisikin pitänyt ymmärtää laatia parempi budjetti apurahahakemukseen.

Matkani tarkoitus oli siis tutustua Venetsian biennaaliin, joka on maailman arvostetuimpia ja vanhimpia nykytaiteen näyttelyitä. Ympäri kaupunkia levittäytyvä taidenäyttely järjestetään joka toinen vuosi. Tänä vuonna biennaali on auki 13.5.–26.11.2017, joten tekin ehditte vielä halutessanne käydä siellä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihanaa reissua rasitti vain se, että minä sekä seuralaiseni tulimme kumpikin kipeiksi. En edes sairastu usein, paitsi näköjään juuri matkoilla… Nyt jo menomatkalla lentokoneessa (!) aloin aivastella ja niiskutella. Olinkin sitten nuhan ja siitepölyallergian kourissa koko reissun ajan.

Lentokoneet ovat kiertävän ilmanvaihtonsa takia tunnetusti oikeita taudinpesiä. Myös joka keväinen allergiani riehaantui kun siirryin yhtäkkiä lehdettömien puiden Suomesta täydessä kukassa olevaan Italiaan. Onneksi uupumus iski vasta viimeisenä matkapäivänä, jolloin selvisin museokierroksesta istumalla vähän väliä penkille.

Kasikuva Facebookista

Biennaalin teoksia saattoi nähdä myös kaupungilla. Italialaisen Lorenzo Quinnin teos Support kiinnittää huomion ilmastonmuutokseen.

Seuralaiseni taas sai Venetsiassa sormeensa pienen, vertavuotavan viillon. Sinänsä vähäpätöiseen haavaan iski kuitenkin bakteeri-infektio. Paavo kärsi kovia ”flunssaoireita” kuukauden ajan, ja joutui sitten 11 päiväksi tiputukseen Meilahden sairaalaan! Infektiotulehdus vaatii antibioottien antamista suoraan suoneen.

Jouduttuaan sairaalaan Paavo tekstasi minulle Sideways-festareille, että olisimmepa jälleen jossain ulkomaanmatkalla! :D Kävin katsomassa häntä joka päivä sairaalassa, ja hän pääsi onneksi kotiin juuri ennen juhannusta. Kuitenkin infektiotulehduksen yhteydessä hänellä huomattiin vikaa sydämen mitraaliläpässä, ja se pitää leikata jo huomenna! Eli nyt on hieman ankea kesä tiedossa.

Ja kun sairauksista puhutaan, niin tässä varoituksen sana: Venetsiassa hyttyset levittävät usein ikäviä tauteja, joten niitä vastaan kannattaa suojautua peittävin vaattein ja hyttyskarkottein. Toukokuussa hyttysiä oli onneksi liikkeellä vasta vähän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paavo vesibussin kyydissä Canal Grandella.

Ensimmäinen matkapäivä (maanantai 15.5.2017)

Saavuimme Venetsiaan jo myöhään sunnuntai-iltana tehden nopean välilaskun Münchenissä. Emme oikeastaan majoittuneet itse Venetsian saarelle vaan edullisemmin mantereelle Chirignagon kaupunginosassa, joka sijaitsee 20 minuutin bussimatkan päässä Venetsian vanhastakaupungista.

Olimme vuokranneet Airbnb-asunnon, johon kuului kolme huonetta, kylpyhuone, keittiö ja parveke sekä nettiyhteys. Kyseessä oli ammattimainen asunnonvuokraaja, joten kaikki oli laitettu siististi ja hienosti kuin hotellissa. Asunto jopa tuoksui kukkasilta, tuoksupallojen ansiosta.

WP_20170514_024 WP_20170514_027

Aamu- ja iltapäivisin bussimatka vanhaankaupunkiin taittui mukavasti istuen ja busseja meni 10 minuutin välein. Palatessamme myöhään illalla bussi liikkui enää 45 minuutin välein ja se oli aina tupaten täynnä. Matka oli myös sen verran aikaa vievä, että emme koskaan päivän aikana ehtineet poiketa välillä asunnossa lepäämässä.

Ensimmäisenä päivänä kävimme lounaalla asuntomme lähistöllä Trattoria Chicchirichi -nimisessä pitsaravintolassa, joka oli saanut erinomaiset arviot TripAdvisorissa. Paikan pitsat olivatkin mahtavia ja edullisia.

WP_20170515_003 WP_20170515_004

Sitten oli aika napata bussi, joka vei meidät Tronchetton-saarella olevalle Piazzale Roma -bussiasemalle, jota ympäröivät monet kioskit. Heti alkuun minuun teki vaikutuksen Canal Granden yli kaareutuva, lasista ja teräksestä tehty Calatravan silta (avattu vuonna 2008). Tuota siltaa pitkin kävelimme Piazzale Romasta vanhaankaupunkiin. Vanhakaupunki on se, mitä moni kutsuu Venetsiaksi. Myöhemmin huomasimme, että jo bussiaseman vieressä on ensimmäinen vesibussipysäkki, josta on järkevintä ottaa vesibussi, jos haluaa olla ensimmäistä joukossa varaamassa istumapaikat.

WP_20170515_016

Poseeraan Calatravan sillalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Calatravan silta

Ensimmäinen päivä meni Venetsian kaupunkikuvaan tutustuessa. Parasta oli vesibussilla eli vaporetilla liikkuminen pitkin legendaarista, vanhojen palatsien reunustamaa Canal Grandea ja muita Venetsian kanaaleja ja laguunia. Olo on kuin sadussa kun istuu aurinkoisessa kesäsäässä vesibussin ulkopenkillä ja ohitse lipuvat gondolit raitapaitaisine gondolieereineen.

Gondoliajelu jäi meiltä välistä, koska puoli tuntia sellaisen kyydissä maksaa 80 euroa! Hinta on tosin sama seurueesta riippumatta, joten isommalla porukalla hinnasta tulee jo kohtuullinen.

WP_20170515_089

Gondoleja Pyhän Markuksen torin luona.

Halusin myös heti ensimmäisenä päivänä nähdä Pyhän Markuksen torin. Olen käynyt Pyhän Markuksen torilla myös 10-vuotiaana, kun lomailin perheeni ja serkkujeni perheiden kanssa pari viikkoa Lido de Jesolossa. Täytyy myöntää, ettei minulla ollut aukion ulkonäöstä enää mitään muistikuvia.

Pyhän Markuksen tori on kyllä maineensa veroinen: valtava ja näyttävä. Kuuluisia puluparvia ei tosin saa enää ruokkia. Ostimme aukiolta jäätelöä, mikä onkin ainoa asia, mitä sieltä turistirysästä kannattaa ostaa. Pyhän Markuksen kirkkoon kiemurtelee jatkuvasti pitkä jono, joten tyydyimme ihailemaan kirkkoa vain ulkoapäin.

Aukion ja kanaalin välissä on pienempi aukio, Piazzette San Marco, jossa on kaksi vuonna 1172 pystytetty graniittipylvästä. Toisen pylvään päässä seisoo Venetsian suojeluspyhimys Pyhä Theodorus ja toisen päässä irvistää 2200 vuotta vanha khimaira, tarujen sekasikiöpeto. Pylväiden väli oli pitkään kaupungin teloituspaikka!

Pyhan Markuksen tori

Pyhän Markuksen kirkko Venetsian sydämessä

Dogen palatsi

Dogen palatsi

Kävimme myös biennaalin toisella päänäyttämöllä, Arsenalessa, mutta vain ostamassa sinne 40 euron hintaiset viikkoliput. Punatiilisessä Arsenalessa rakennettiin muinoin Venetsian veneitä, mutta nykyisin alue on Italian merivoimien käytössä. Kävimme valkoisten leijopatsaiden vartioiman Arsenalen pääsisäänkäynnin vieressä ihastuttavassa pienessä terassibaarissa. Join kuuluisan persikanvärisen italiaisen drinkin, Bellinin, sekä söin suussasulavan pienen sämpylän.

WP_20170515_100Leijonat

Vaikka italialainen ruoka on maailmankuulua, niin saimme huomata, että Venetsiasta on, ironista kyllä, yllättävän vaikea löytää hyvää ruokapaikkaa. Monet ravintolat ovat turistiansoja, jotka tarjoavat kauheaa moskaa, koska tietävät, että turistit käyvät siellä joka tapauksessa syömässä vain kerran.

Eksyimme ensimmäisenä iltanamme juuri tällaiseen loukkoon kun pakenimme sadekuuroa. Ravintolalla oli suloinen terassi kanaalin varrella, mutta sen ei olisi pitänyt antaa hämätä. Paavo epäili, että söi pakastepitsaa. Pasta-annoksessani taas oli vain spagettia ja tilkkanen tomaattikastiketta. Tämän jälkeen turvauduimme ainoastaan TripAdvisorin suosittelemiin ravintoloihin.

WP_20170515_123Huuhdoimme kauhean kokemuksen pois juomalla Spritz-cocktailit Bussola Coctail -baarin terassilla Rialtossa. Oranssi ja raikas Spritz on selvästi suosituin cocktail Venetsiassa, sillä lähes kaikki näyttivät juovan sitä terasseilla. Spritzissä on Camparia tai bitteriä, valkoviiniä ja vettä. Cocktailin mukana pöytään tulee aina maksutta pientä purtavaa, kuten sipsejä tai oliiveja. Ravintoloissa taas ennen annosta pöytään tuodaan pyytämättä leipätikkuja tai leipäpaloja ja levitettä, MUTTA ne maksutetaan kyllä laskussa, eikä edes mitenkään edullisesti…

Huomasimme myös, että ruokakaupoissa hyvän valkoviinipullon saa naurettavalla 1,5-3 eurolla! Mukaamme asunnolle lähtikin usein pullo. Myös manssikkakipon sai ruokakaupasta parilla eurolla, joten sellainenkin lähti usein yöpalaksi.

Toinen päivä: tiistai  

Toinen päivä alkoi asuntomme lähellä modernissa kasvisravintola Fringessä, joka oli samalla designkauppa ja taidegalleria. Alku- ja pääruuan sai lounaalla 12 eurolla, tosin annokset olivat pieniä. Kuvassa alla ovat alku- ja pääruokani siellä.

WP_20170516_002 WP_20170516_003

Vanhassakaupungissa suuntasimme Arsenaleen, jossa tutustuimme teemoittain järjestettyihin paviljonkeihin tiilirakennuksen sisällä. Kuvasin sieltä videota Rapportin juttuuni. Oma suosikkipaviljonkini oli Dionysian-teemainen, joka keskittyi naisen seksuaalisuutta ja lihallisuutta esittelevään taiteeseen. Ehdimme käydä kahdessa tunnissa läpi seitsemän isoa paviljonkia, jotka sijaitsivat peräkkäin samassa tiilirakennuksessa. Muut paviljongit jäivät valitettavasti näkemättä, koska Arsenale meni kiinni jo kuudelta.

WP_20170515_096 WP_20170515_099

WP_20170516_094 WP_20170516_043 WP_20170516_111 WP_20170516_027

Menimme sitten leivoksille ja jäätelöille Snack Bariin Via Garibaldille, joka oli täynnä kivoja terasseja. Otimme Arsenalen luota vesibussin Lidon saarelle. Venetsiaa vastapäätä oleva pitkulainen ja pieni Lidon saari on tavarataloineen modernimpi kuin Venetsia. Lidossa saavat liikkua autotkin. Moni kuulemma vuokraa saarelta polkupyörän ja pyöräilee kaunista rantatietä. Lido on kuuluisa pitkästä hiekkarannastaan, Venetsian elokuvajuhlista elo-syyskuun vaihteessa sekä saksalaisen Thomas Mannin novellin Kuolema Venetsiassa (1912) tapahtumapaikkana.

Menimme nyt Lidoon vain illalliselle, ja poikkesimme pääkadulta sivukujalle kehuttuun pieneen Pizzeria La Tavernaan ja sen miniterassille. Ruokalista oli tosin vain italiaksi, mikä aiheutti aika pitkän pähkäilyn. Ajattelin syödä tapas-henkisesti pääruuan sijasta kolme alkupalaa, mutta sain huomata liian myöhään, että alkupalat olivatkin jättimäisiä.

Kotimatkalla teimme kierroksen vesibussilla Venetsian (tai siis vanhankaupungin) ympäri. Auringonlaskettua reitti oli entistäkin tunnelmallisempi. Ihastelin kanaalin varrella olevia terasseja, joissa oli viehättävät kukkaistutukset.

Venetsian rantabulevardi Lidossa illallisella

Tämä osa on julkaistu sunnuntaina 25.6.2017, vaikka bloggauksen päivämäärä näyttää muuta.

Matkani loppuosan voit lukea täältä toisesta bloggauksestani.

Katso Rapportin verkkosivuilta videoni Arsenalesta ja Giardinista.

Kuvat: Elisa Helenius

Elisa Helenius
Tervetuloa kulttuuriblogiini! Olen helsinkiläinen kolmekymppinen kulttuurinystävä, jonka näkökulma on queer-feministinen. Olen myös turkulaisen kirjallisuuslehti Lumoojan päätoimittaja, journalismin opiskelija Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa ja vapaa toimittaja. Taustaltani olen filosofian maisteri (yleinen kirjallisuustiede) Helsingin yliopistosta. Kahdessa kansanopistossakin on tullut opiskeltua (lehtijournalismia ja sanataiteita) sekä suoritettua yrittäjän ammattitutkinto. Nautin matkustelusta, elokuvista, filmifestivaaleista, teatterista, lukemisesta, median seuraamisesta, tribal fusion bellydancen harrastamisesta, tanssin katselemisesta (burleski ja baletti!), ulkona syömisestä ja uimisesta. Jos Helsingissä on avattu uusi kahvila tai taidenäyttely, löydät minut sieltä! Sateenkaarenmaalari syntyi tammikuussa 2011. Blogini on ollut aikaisemmin Cult24-kulttuurilehden verkkosivuilla ja sitä ennen Blogspot-blogisivustolla.