”En olekaan ennen nähnyt aikuisten nukketeatteriesitystä, joten tämä on todella kiinnostavaa. Kaikki, joille kerroin tästä esityksestä, olivat ihmeissään ja pyysivät minua sitten kertomaan millainen esitys on!”

Kaverini Salla innostui heti kun kysyin häntä mukaani katsomaan Missing Amelia Eathart -esitystä Nukketeatteri Sampossa Helsingin Erottajalla. Kannattaa muuten varata aikaa myös nukketeatterin ihanaan sisustukseen tutustumiseen ja paikan värikkääseen kahvilaan.

Monella onkin Suomessa yhä mielikuva siitä, että nukketeatteri on suunnattu vain lapsille. Olen itse nähnyt aikaisemmin aikuisten perinteistä nukketeatteria Syrakusan kaupungissa Sisiliassa, missä nukketeatterilla on pitkät perinteet, sekä Merja Pöyhösen (s. 1980) ja hänen kollegansa Timo Väntsin kaksi muuta modernia aikuisten nukketeatteriesitystä eli John-Eleanor (Nukketeatteri Sampo) ja Alastalon salissa, Eevastiina ja lokin poika (Seurasaari). Molemmat esitykset ovat hienoja ja palkittuja, joten odotukseni olivat nyt korkealla Pöyhösen ensimmäisen sooloesityksen kohdalla.

Enkä joutunut pettymään. Missing Amelia Earhart on kaunis, hauska ja koskettava esitys. Tällä kertaa Pöyhönen on myös itse näkyvissä lavalla ja näyttelee lentäjämäiseen asuun pukeutuneena. Hänen näyttelemisensä on luontevaa ja ilmeikästä.

amelia6

Kuva: Jussi Virkkumaa

Ihailin mielikuvituksellista toteutusta: minilentokoneet lentävät ilmassa pumpulipilvien välissä; hiekasta muotoutuu maisemia ja hahmoja; ja välillä hahmot ovat irtopäitä, joiden vartalon muodostavat Pöyhösen kämmenet. Nauhalta kuuluva eteerinen laulu luo hyvin tunnelmaa.

Lentäjä Amelia Earhartia, tämän aviomiestä, kirjankustantajaa ja toimittajaa George Putmania ja Earhartin maineen varjoon jäänyttä kartanlukijaa Fred Noonania esittävät rujon kauniit ja isot nuket. Hauska keksintö on se, että Putmanin yläkroppa on nuken ja jalat taas Pöyhösen. Nuket heräävät taianomaisesti eloon.

Pöyhönen kertoo lämmöllä ja herkkyydellä tarinan kiehtovasta naisesta, joka vähän ennen 40-vuotissyntymäpäiväänsä katosi maailmanympärilentoyrityksellään vuonna 1937. Tuohon aikaan lentäjät olivat suuria sankareita. Earhart oli ensimmäinen ihminen, joka lensi yksin Tyynenmeren yli.

Viime vuoden marraskuussa muuten selvisi luulöydön perusteella, että Earhart mitä todennäköisemmin haakserikkoutui Fred Noonanin kanssa Nikumaroron saarelle nykyisessä Kiribatissa. Kartturi kuoli vammoihinsa aika pian hätälaskun jälkeen, mutta Earhart eli autiolla saarella viikkoja tai jopa kuukausia ennen kuin kuoli. Lue Hesarin uutinen aiheesta.

amelia2

Kuva: Jussi Virkkumaa

Amelia Earhart on monien feministien sankari rohkeutensa, määrätietoisuutensa ja seikkailunhalunsa vuoksi. Pöyhönen tuo esiin myös sen, että Earhartia jonkin verran ohjailtiin julkkislentäjäksi ja ettei monilahjakas nainen ollut täysin varma lentäjän kutsumuksestaan. Jää myös kysymysmerkiksi, oliko Earhartin ja George Putmanin avioliitto enemmänkin järkevää kumppanuutta kuin rakkaussuhde.

Merja Pöyhönen kiinnostui aiheesta kun huomasi olevansa hämmästyttävän samannäköinen kuin Earhart. Pöyhönen kirjoittaakin kertovansa oman tarinansa, Earhartin kautta. Tarina kertoo Earthartin elämän lisäksi edelläkävijyydestä, uskomattomaan uskomisesta, oman kutsumuksen löytämisestä ja sen toteuttamisesta sekä halusta elää täysillä ja olla joku, joka muistetaan.

Earhartin on kuvailtu olleen puissa kiipeillyt poikatyttö, joka jo nuorena keräili sanomalehtileikkeitä naisista miesten ammateissa. Hän opiskeli lääketiedettä yliopistossa New Yorkissa, mikä oli poikkeuksellista naiselle 1910- ja 1920-luvuilla. Parikymppisenä hän osti ensiksi lentokoneen ja sitten urheiluauton.

Pöyhösen tulkinnassa Earhart-nukke on kuitenkin pukeutunut pinkkiin röyhelömekkoon ja puhuu kainolla äänellä. Näin Pöyhönen korostaa sitä, että Earhart oli tyttö, joka astui miesten maailmaan. Tyttömäisyys ja sankaruus eivät sulje toisiaan pois.

Esityksen jälkeen nukketeatterin aulassa olisi ollut keskustelutilaisuus. Tämä kuulosti mielenkiintoiselta, mutta emme olleet nähneet Sallan kanssa vähään aikaan, joten jatkoimme kuulumisten vaihtoon ja pre-vapun juhlintaan samalla kadulla olevaan viihtyisään Bier-Bieriin. Ja kyllä, myös ystäväni piti esityksestä paljon.

amelia5

Kuva: Jussi Virkkumaa

Suosittelen katsomaan kiehtovia (aikuisten) elokuvia, joissa yhtenä aiheena on nukketeatteri eli Being John Malkovich (1999), Veronikan kaksoiselämä (Ranska 1991) ja Fanny ja Alexander (Ruotsi 1982), tai jotka on tehty nukeilla kuten Charlie Kaufmanin Anomalisa (USA 2015).

 

Näimme esityksen pressilipuilla 29.4.2017.  

Missing Amelia Earhart vieraili nukketeatteri Sampossa nyt vain yhtenä iltana, mutta se nähdään myös SAMPO 2017 -nukketeatterifestivaalilla 29.8.-3.9. Esitys on lisäksi tilattavissa muualle. Sampossa saa perjantaina 5.5. ensi-iltansa Leonardon lentävät apinat. 

Nukketeatteri Sampon verkkosivut

Lue 30.5.2016 julkaisemani arvio John-Eleanor -esityksestä.

 

Missing Amelia Earhart Nukkeateatteri Kuuman ankanpoikasen verkkosivuilla

Ensi-ilta oli 9.11.2016 TEHDAS Teatterissa Turussa.

Käsikirjoitus, ohjaus ja näyttämöllä: Merja Pöyhönen
Nuket ja lavastus: Merja Pöyhönen ja Heini Maaranen
Valot: Jarkko Forsman
Musiikki: mm. Tienhaara, Swaying Wires, Eddie Hermoso
Tuotanto TEHDAS Teatteri ja Kuuma Ankanpoikanen

Kesto 1h 15min
Yli 13-vuotiaille
Suomeksi

Elisa Helenius
Tervetuloa kulttuuriblogiini! Olen helsinkiläinen kolmekymppinen kulttuurinystävä, jonka näkökulma on queer-feministinen. Olen myös Kulttuuriblogien päätoimittaja, turkulaisen kirjallisuuslehti Lumoojan päätoimittaja, journalismin opiskelija Haaga-Heliassa ja vapaa toimittaja. Taustaltani olen filosofian maisteri (yleinen kirjallisuustiede) Helsingin yliopistosta. Kahdessa kansanopistossakin on tullut opiskeltua (lehtijournalismia ja sanataiteita) sekä suoritettua yrittäjän ammattitutkinto. Nautin matkustelusta, elokuvista, filmifestivaaleista, teatterista, lukemisesta, median seuraamisesta, tribal fusion bellydancen harrastamisesta, tanssin katselemisesta (burleski ja baletti!), ulkona syömisestä ja uimisesta. Jos Helsingissä on avattu uusi kahvila tai taidenäyttely, löydät minut sieltä! Sateenkaarenmaalari syntyi tammikuussa 2011. Blogini on ollut aikaisemmin Cult24-kulttuurilehden verkkosivuilla ja sitä ennen Blogspot-blogisivustolla.