Pienellä budjetilla tehdystä satiirisesta kauhuelokuvasta Get Out on tullut ilmiö kotimaassaan Yhdysvalloissa, enkä ihmettele yhtään. Noin viiden miljoonan dollarin budjetilla tuotettu elokuva keräsi Yhdysvaltain avausviikonloppunaan helmikuussa yli 30 miljoonan dollarin lipputulot. Provokatiivinen elokuva käsittelee afroamerikkalaisten päivittäin kohtaamia ennakkoluuloja, myös liberaalien ja itseään avarakatseisina pitämien valkoisten.

New Yorkissa asuvat parikymppiset Chris (Daniel Kaluuya) ja Rose (Girls-sarjasta tuttu Allison Williams) ovat seurustelleet neljä kuukautta, ja Rose haluaa nyt Chrisin tapaavan perheensä. He lähtevät viikonloppumatkalle pikkukaupunkiin, josta Rose on kotoisin. Chris on tosin huolissaan siitä, ettei Rose ole maininnut vanhemmilleen seurustelevansa mustan miehen kanssa. Rose ei ymmärrä, mitä mainittavaa asiassa on, koska hänen perheensä on korkeasti koulutettuja liberaaleja.

Illallispöydässä Rosen veli Jeremy (Caleb Landry Jones) alkaa turhan innokkaasti ihailla Chrisin lihaksikkuutta. Chris tulkitsee Rosen vanhempien Missyn (Catherine Keener) ja Deanin (Bradley Whitford) yltiöystävällisen ja hieman oudon käytöksen johtuvan siitä, että he yrittävät hyväksyä tyttärensä suhteen erirotuiseen mieheen. Totuus on kuitenkin paljon kummallisempi.

17523358_1863046840630301_2969514629110924818_n

Bradley Whitford esittää Rosen aivokirurgi-isää Deania.

Pidän siitä, että viihde-elokuvalla on vahva sanoma. Tarina ei hyssyttele tai käsittele rasismia etäännytetysti mielikuvituksellisten vertauskuvien takaa. Valkokankaalla ei kovinkaan usein käsitellä tämän päivän valkoisten (ja aasialaistenkin) ennakkoluuloja mustia kohtaan. Tarina ei silti ole saarnaava ja kuivahko, vaan vetävä.

Elokuvassa on viittauksia niin orjuuden historiaan ja rotuerotteluun Yhdysvalloissa kuin natsien arjalaisihanteisiin ja valkoisten poliisien väkivaltaan mustia kohtaan. Tämän päivän rasismilla on pitkät juuret. Get Out osoittaa rasistisen käytöksen takana olevan myös kateutta ja niin sanottuja positiivisia ennakkoluuloja (”mustat ovat fyysisesti vahvempia ja elinvoimaisempia kuin valkoiset”). Ennakkoluuloja myös ruokkii se, ettei ole paljonkaan tekemisissä muiden kuin ”samanrotuisten” ihmisten kanssa.

Valkoisena en kokenut elokuvaa vaivaannuttavana tai hankalana, ja vaikka olisinkin kokenut, niin se olisi varmaan ollut vain hyväksi. Ehkä elokuvan ansiosta kiinnitän entistä valveutuneemmin huomiota siihen, etten oleta kenenkään kiinnostuksen kohteista tai ominaisuuksista mitään vain hänen ihonvärinsä vuoksi.

Näyttelijänä, käsikirjoittajana ja tuottajana tunnetulle newyorkilaiselle Jordan Peelelle, 38, Get Out on ensimmäinen ohjaus. Laadukkaan trillerin mysteeri ei aukea liian nopeasti, ja intensiteetti pysyy koko leffan ajan. Huumori on terävää ja luontevaa.

Elokuva on jännittävä, muttei sietämättömän niin että sitä menettäisi yöunensa. Kauhuelokuvatyyliin väkivalta on raakaa ja ällöttävää, mutta perusteltua. En silti suosittelisi elokuvaa herkimmille katsojille. Loppupuoli ei ole täysin uskottava, mutta satiiriin kuuluu liioittelu. Elokuvan omassa maailmassa kaikki juonenkäänteet on perusteltu tarkasti.

Näin elokuvan pressinäytöksessä 26.4.2017.

Jos haluat lukea lisää elokuva-arvioitani ja muita tekstejäni, tutustu juttuihini joukkorahoituspalvelu Rapportissa. Ensimmäinen tekstini, elokuvan Song to Song arvio, julkaistiin siellä 28.4.2017.

Jos rasismiteema kiinnostaa, lue edellinen bloggaukseni Koko Hubaran Ruskeat Tytöt -kirjasta.

Bloggauksen kuvat ovat elokuvan Facebook-sivuilta.

Get Out Finnkinon verkkosivuilla

Ensi-ilta: 5.5.2017
Ikäraja: 16
Pituus: 104 min.
Ohjaus: Jordan Peele
Käsikirjoitus: Jordan Peele
Näyttelijät: Daniel Kaluuya, Allison Williams, Catherine Keener, Bradley Whitford, Caleb Landry Jones, Stephen Root, Milton ”Lil Rel” Howery, Betty Gabriel, Marcus Henderson ja Lakeith Stanfield
Tuottajat:  Jason Blum, Sean McKittrick, Edward H. Hamm Jr. ja Jordan Peele

Elisa Helenius
Tervetuloa kulttuuriblogiini! Olen helsinkiläinen kolmekymppinen kulttuurinystävä, jonka näkökulma on queer-feministinen. Olen myös turkulaisen kirjallisuuslehti Lumoojan päätoimittaja, journalismin opiskelija Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa ja vapaa toimittaja. Taustaltani olen filosofian maisteri (yleinen kirjallisuustiede) Helsingin yliopistosta. Kahdessa kansanopistossakin on tullut opiskeltua (lehtijournalismia ja sanataiteita) sekä suoritettua yrittäjän ammattitutkinto. Nautin matkustelusta, elokuvista, filmifestivaaleista, teatterista, lukemisesta, median seuraamisesta, tribal fusion bellydancen harrastamisesta, tanssin katselemisesta (burleski ja baletti!), ulkona syömisestä ja uimisesta. Jos Helsingissä on avattu uusi kahvila tai taidenäyttely, löydät minut sieltä! Sateenkaarenmaalari syntyi tammikuussa 2011. Blogini on ollut aikaisemmin Cult24-kulttuurilehden verkkosivuilla ja sitä ennen Blogspot-blogisivustolla.