Olin jo päättänyt, että kevään teatterikalenterini on täynnä, kunnes sain kutsun saapua Tursaspyyhekumi ja muita valeuutisia -esityksen ensi-iltaan. Näytelmä kuulosti hauskalta ja ajankohtaiselta jo nimensä perusteella. Lisäksi esityksen sovitus, päällekirjoitus ja ohjaus ovat tuttavani Valto Kuuluvaisen käsialaa.

Niinpä suuntasin viime viikon torstaina ystäväni Heinin kanssa Helsingin Harjuun. Vierailimme kumpikin ensimmäistä kertaa Valtimonteatterissa. Teatteri sijaitsi yllätyksekseni Aleksis Kiven kadulla samassa rakennuksessa kuin Urbansauna, jossa olen käynyt erään ystäväni syntymäpäiväjuhlissa.

Ammattiteatteri on toiminut jo vuodesta 2000 lähtien, ja pieneen huoneteatteriin kuuluu viihtyisän boheemi Bar Laskimo ja uudistettu 60-paikkainen katsomo. Mainio yksityiskohta oli se, että wc-tiloissa kuului kaiuttimesta tursas-dokumentin selostusta. Näyttämön seinustoilla oli paljon romua, mikä oli toisaalta epäsiistiä mutta toisaalta korosti vaihtoehtoteatterin henkeä.

(teksti jatkuu kuvan alla)

Tursaspyyhekumi poster

Esityksellä on useita todella upeita julisteita!

Esitys alkoi jo ennen kuin se varsinaisesti alkoi kun näyttelijät Salla Kozma ja Mona Kortelampi jutustelivat keskenään mediasta ja monesta muusta asiasta lavalla samalla kun katsomo pikkuhiljaa täyttyi. Kozman ja Kortelampin hahmot ovat kaksi tuntematonta, jotka sattumalta kohtaavat toisensa kaupungin jättömaalla, eräänlaisessa epätilassa.

Roolit on tarkoitettu naiselle ja miehelle, ja Kozma esittää miestä. Hän pohtii kuitenkin sitä, miksi ”mies” on ainoa piirre, joka hahmolle on annettu, sillä sukupuolihan ei kerro oikeastaan mitään. Esitys tarjoaa vihjeitä myös queer-tulkintaan, ja erityisesti naisten hienosti vetämä paritanssi on eroottissävyinen.

Esitys kysyy jatkuvasti sitä, mikä on totta ja mikä ei. Katsojakin on aika pyörällä päästään. Onko meille mahdollista nähdä maailmaa oman kuplamme ulkopuolella?

Kortelampi esittää naista, joka epäilee Kozman esittämää miestä jostain hirveästä teosta, ja toisaalta taas haluaa vietellä ukkomiehen. Kozmanin roolihahmo epäilee vainoharhaisesti, että mafia yrittää listiä hänet hänen keksimänsä ”nerokkaan” tursaspyyhekumin takia. Näytelmän tyylilaji vaihtelee mysteeristä mustaan komediaan ja absurdista teatterista poliittiseen satiiriin ja trilleriin.

Esityksessä runsaasti käytetty metateatterillisuus toimii hyvin. Näyttelijät pohtivat roolihahmoaan ja ottavat suoraan kontaktia yleisöön. Eturivissä istuvia puhutellaan ja silitellään useaan otteeseen, ja välillä näyttelijät karkaavat katsomoon. Ketään ei silti pakoteta tekemään mitään.

(teksti jatkuu kuvan alla)

Tursaspyyhekumi

Esitys on karnevalistinen uudelleentulkinta japanilaisen Minoru Betsuyakun (s. 1937) absurdista trilleristä Tursaspyyhekumi. Tursaspyyhekumia on esitetty teattereissa Suomessa ennenkin, mutta nyt työryhmä on lisännyt alkuperäiseen käsikirjoitukseen materiaalia ”puolueiden toimenpideohjelmista sanomalehtilööppeihin, poliitikkojen twitterkömmähdyksista työryhmän elämäntarinoihin”.

Tursaspyyhekumi ja muita valeuutisia on hyvin puhepainotteinen, ja ensimmäisellä puoliajalla ohjaaja joutui useamman kerran huutamaan katsomosta vuorosanoja näyttelijöille. Unohtelun voi varmaan pistää ensi-illan aiheuttaman jännityksen piikkiin, koska väliajan jälkeen kuiskaajaa ei enää tarvittu. Toisaalta näyttelijöiden tauot repliikkien välissä olivat niin lyhyitä, etten ilman välihuutoja olisi itse edes tajunnut heistä jomman kumman hakevan sanoja mielessään.

Ilahdun aina siitä kun lavalla on varhaiskeski-ikäisiä naispuolisia näyttelijöitä, koska heille ei ole niin paljon rooleja tarjolla, vaikka Suomen kulttuurielämää pitävät pystyssä teatterissa ahkerasti käyvät keski-ikäiset ja eläkeikäiset naiset. Kozma ja Kortelampi ovat muuntautumiskykyisiä, hauskoja ja ilmeikkäitä esiintyjiä. Valtimonteatterissa oli rento tunnelma, ja esityksen lopussa näyttelijät kutsuivat yleisöstäkin halukkaat juomaan kanssaan kuohuviiniä ja juhlimaan ensi-iltaa.

 

Olimme katsomassa esityksen pressilipuilla ensi-illassa 13.4.2017. 

Tursaspyyhekumi Valtimonteatterin verkkosivuilla

Esityksiä on 20.5.2017 asti.

NÄYTELMÄ: Minoru Betsuyaku
SOVITUS, PÄÄLLEKIRJOITUS JA OHJAUS: Valto Kuuluvainen
LAVALLA: Mona Kortelampi ja Salla Kozma
VISUALISTI JA VALOSUUNNITTELU: Tomi Flyckt
​ÄÄNISUUNNITTELU: Romi Size

Elisa Helenius
Tervetuloa kulttuuriblogiini! Olen helsinkiläinen kolmekymppinen kulttuurinystävä, jonka näkökulma on queer-feministinen. Olen myös Kulttuuriblogien päätoimittaja, turkulaisen kirjallisuuslehti Lumoojan päätoimittaja, journalismin opiskelija Haaga-Heliassa ja vapaa toimittaja. Taustaltani olen filosofian maisteri (yleinen kirjallisuustiede) Helsingin yliopistosta. Kahdessa kansanopistossakin on tullut opiskeltua (lehtijournalismia ja sanataiteita) sekä suoritettua yrittäjän ammattitutkinto. Nautin matkustelusta, elokuvista, filmifestivaaleista, teatterista, lukemisesta, median seuraamisesta, tribal fusion bellydancen harrastamisesta, tanssin katselemisesta (burleski ja baletti!), ulkona syömisestä ja uimisesta. Jos Helsingissä on avattu uusi kahvila tai taidenäyttely, löydät minut sieltä! Sateenkaarenmaalari syntyi tammikuussa 2011. Blogini on ollut aikaisemmin Cult24-kulttuurilehden verkkosivuilla ja sitä ennen Blogspot-blogisivustolla.