Sänky on nostettu pystysuoraan, niin että näemme vuoteessa ”makaavan” nuoren naisen. Hän laulaa itsetyydytyksestä. Käsi hakeutuu peiton alle ja suusta kuuluu huokailua. Touhu loppuu kun tytön äiti koputtaa oveen.

Äidillä on ilouutinen: Wendlan isosisko on synnyttänyt toisen lapsensa. Wendla iloitsee tästä ja kysyy sitten äidiltään, miten lapsia oikein tehdään. Hän sanoo olevansa jo teinityttö, mutta äiti puhuu hänelle yhä haikaroista ja vauvoista. Äiti menee pois tolaltaan eikä pysty kertomaan Wendlalle seksistä.

Näin raflaavasti alkaa Tampereen Työväen Teatterin uusi esitys. Kotimaanmatkailu piristään, joten tein ystäväni Hannan kanssa reissun Helsingistä Tampereelle Spring Awakening -musikaalin ensi-iltaan. Samalla reissulla tuli käytyä Tampereen taidemuseon upeassa näyttelyssä ”Täältä tullaan! Naiset modernismin murroksessa”. Ennen näytelmää söimme keskustassa uudessa ja tunnelmallisessa Living Room -latinoravintolassa.

Veimme muuten ensiksi takkimme Suuren näyttämön narikkaan, kun emme tajunneet, että Eino Salmelaisen näyttämö on viereisessä rakennuksessa! Tämä kivirakennus on viehättävän historiallinen.

m56a1811_2

Päärooleissa ovat Inna Tähkänen ja Julius Martikainen.

Spring Awakening on vuonna 2006 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen hittimusikaali, joka perustuu saksalaisen Frank Wedekindin vuonna 1891 kirjoittamaan näytelmään Frühlings Erwachen (suom. Kevään herääminen: kolminäytöksinen lapsitragedia). Spring Awakening on nähty Suomessa kerran aikaisemmin, vuonna 2009 Helsingin kaupunginteatterissa. Itseäni jäi silloin harmittamaan, että missasin kohumusikaalin.

Näytelmässä jännite syntyy siveellisen 1890-luvun Saksan ja nuorten kahlitsemattoman seksuaalisuuden välille. Esitys käsittelee suorasukaisesti seksuaalisuutta ja ihastumisia. Näytelmässä on hauskasti yhdistetty eri aikakausia vanhanajan puvuilla ja muodollisilla käytöstavoilla mutta nykyaikaisella pop-musiikilla ja nuorten miesten punk-henkisillä kampauksilla.

Näytelmä on yhä ajankohtainen, sillä teini-iän tunnemyllerrys ja kapinahenki ovat samanlaisia nykyään kuin ennen. Valitettavasti myös homofobia, teinien vahinkoraskaudet ja aborttikielteisyys ovat yhä todellisuuttamme.

Näytelmä on niin avoin seksuaalisuuden suhteen, että tuntuu uskomattomalta sen syntyneen jo 1800-luvun lopulla. Tietysti nykyaikana lavalla näytetään enemmän kuin sata vuotta sitten. Nykykatsojaa näytelmä ei myöskään järkytä, toisin kuin aikalaisia.

Erityisen hienoa on se, että pääosassa on tyttö, koska naisten seksuaalisuus on ollut vielä suurempi tabu kuin poikien. Musikaalissa onkin paljon tyttövoimaa.

m56a1346_3

Tarinassa käsitellään niin kasvua aikuisuuteen, ensimmäistä kertaa sängyssä, poikarakkautta ja sadomasokismia kuin ulkonäköpaineita, teiniraskautta, perheväkivaltaa ja insestiä. Aikamoinen pakkaus! Rankkojen aiheiden ja alastomuuden takia esitys ei sovi herkimmille. Kirosanojakaan ei säästellä. Joillakin lauluilla on räävittömän hauskoja nimiä kuten ”Vittuilkaa vaan” ja ”Keskisormen takaa”.

Tarina itsessään on yhtä mustavalkoinen ja dramaattinen kuin nuoren mielikin on. Vaikka toteutus on hauska ja yleisö nauraa paljon, on tarinan pohjavire kuitenkin synkkä. Toinen puoliaika on huomattavasti tummasävyisempi kuin ensimmäinen, ja monelle nuorelle käy huonosti. Insesti ja perheväkivalta ovat myös aiheita, jotka synkistävät mielen – ja samalla tulee olo, että juuri näistä asioista kuuluukin puhua.

Olisin itse toivonut, ettei nuoruutta esitettäisi näin vaikeana ja kohtalokkaana vaiheena, jossa lisäksi seksuaalisesta aktiivisuudesta seuraa kova rangaistus. Kuitenkin näytelmä toimii ehkä ennen kaikkea varoituksena siitä, miten kauheat seuraukset on aikuisten peloilla nuorten seksuaalisuutta kohtaan sekä luonnollisten asioiden tuomitsemisella.

m56a2149 m56a1641_0

Musiikkiteatterin opiskelijat TAMKista ovat raikkaita ja täynnä energiaa. Päähenkilöä Wendlaa esittävä Inna Tähkänen on sädehtivä! Oma suosikkini on seksuaalisuutensa edessä hämmentynyt ja opettajien hampaissa oleva Moritz, jota näyttelee mainio Jasper LeppänenErityisesti musikaalissa tekivät vaikutuksen Tampereen Konservatorion taitavat tanssijat, jotka sulavilla liikkeillään kuvastivat tarinan herkempiä puolia.

Toteutuksessa ei ole sensuroitu eikä hyssytelty. Teineistä kertova näytelmä kolahtaa aikuiseenkin yleisöön, ja ainakin ensi-illassa yleisö näytti koostuvan enimmäkseen aikuisista. Ystäväni sanoi, että häntä on vaikea miellyttää teatterissa, mutta nyt hän piti esityksestä paljon.

Miksiköhän näytöksiä on muuten vain kuukauden ajan?

Näimme esityksen vapaalipuilla.

m56a2231

Moritzin roolissa on Jasper Leppänen.

Spring Awakening Tampereen Työväen Teatterin verkkosivuilla

Ensi-ilta oli 24.2.2017. Viimeinen esitys on 24.3.2017.

Ikäsuositus: yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille
Kesto: noin 2 h 30 min. (sisältää väliajan)
Eino Salmelaisen näyttämö

Käsikirjoitus ja laulujen sanat Steven Sater
Musiikki Duncan Sheik
Suomennos Sami Parkkinen
Ohjaus Samuel Harjanne
Kapellimestari Niina Alitalo
Koreografi Miika Riekkinen
Kampausten ja maskeerausten suunnittelu Pia Kähkönen
Pukusuunnittelu Katri Innanmaa
Lavastus ja tarpeisto Työryhmä
Valosuunnittelu Ville Finnilä
Äänisuunnittelu Kyösti Kallio

Rooleissa:

Wendla Bergmann – Inna Tähkänen
Melchior Gabor – Julius Martikainen
Moritz Stiefel – Jasper Leppänen
Ilse Neumann – Veera Tapanainen
Hanschen Rilow – Olli-Tapio Tikkanen
Martha Bessell – Kaisla Ollila
Ernst Röbel – Miro Puranen
Georg Zirschnitz – Osku Ärilä
Otto Lämmermeier – Teemu Sytelä
Thea – Kia Laitakari
Anna – Sonja Pajunoja
Male Swing – Valtteri Aaltonen
Female Swing – Christa Vänskä
Female Swing – Noora Koski
Useissa rooleissa TTT:n näyttelijät Kristiina Hakovirta ja Jukka Saikkonen

Tampereen Konservatorion tanssijat: Klaara Haapanen, Mirka Hietanen, Anni Honkanen, Sakari Kinnunen, Hans Kähkönen, Ilona Mikkola, Vera Pekkonen

Orkesterissa: Niina Alitalo (kapellimestari ja koskettimet), Dóra Lukács (koskettimet), Iina Sihvonen (viulu), Iina Marja-Aho (alttoviulu), Katri Antikainen (sello), Tuomas Kiiski (kitara), Toni Sundén (kitara), Annika Granlund (bassokitara), Ilmari Niemi (rummut)

 

Elisa Helenius
Tervetuloa kulttuuriblogiini! Olen helsinkiläinen kolmekymppinen kulttuurinystävä, jonka näkökulma on queer-feministinen. Olen myös Kulttuuriblogien päätoimittaja, turkulaisen kirjallisuuslehti Lumoojan päätoimittaja, journalismin opiskelija Haaga-Heliassa ja vapaa toimittaja. Taustaltani olen filosofian maisteri (yleinen kirjallisuustiede) Helsingin yliopistosta. Kahdessa kansanopistossakin on tullut opiskeltua (lehtijournalismia ja sanataiteita) sekä suoritettua yrittäjän ammattitutkinto. Nautin matkustelusta, elokuvista, filmifestivaaleista, teatterista, lukemisesta, median seuraamisesta, tribal fusion bellydancen harrastamisesta, tanssin katselemisesta (burleski ja baletti!), ulkona syömisestä ja uimisesta. Jos Helsingissä on avattu uusi kahvila tai taidenäyttely, löydät minut sieltä! Sateenkaarenmaalari syntyi tammikuussa 2011. Blogini on ollut aikaisemmin Cult24-kulttuurilehden verkkosivuilla ja sitä ennen Blogspot-blogisivustolla.