Lokakuussa Helsingin kirjamessuilla silmiini osui Heidi Nummen esikoiskirja Kerran kuljin ja kumarsin – 15 kuukautta Aasiassa. Olen itsekin reissannut Aasiassa  (poikaystäväni kanssa Bangkokissa, Hanoissa ja Kambodžassa kolme ja puoli kuukautta keväällä 2014), ja olisi kiva tutustua maanonsaan enemmänkin. Tilasin sitten Finn Lectura -kustantamolta arvostelukappaleen kirjasta.

Helsingin yliopistossa maailmanpolitiikkaa opiskeleva Nummi lähti 24-vuotiaana yksin matkaamaan junalla ja busseilla Helsingistä Pekingiin. Jo ennen matkalle lähtöään hän oli tehnyt kustantamon kanssa sopimuksen matkakirjasta.

Nummi seikkaili kaksi kuukautta ja vietti sitten Pekingissä kymmenen kuukautta vaihdossa, jonka aikana hän suoritti yliopistossa kiinan kielen sivuainekokonaisuuden. Vaihdon aikana hän matkusteli viikonloppuisin ja kuukauden pituisella talvilomalla myös Kiinan muihin kaupunkeihin ja lähimaihin. Vaihdon loputtua hän kierteli yksin Aasiassa vielä kolme kuukautta.

Reitti käsitti lopulta Venäjän, Mongolian, Kiinan, Vietnamin, Kambodžan, Laosin, Xinjiangin, Kirgisian ja Kazakstanin. Hän vietti myös puoli päivää Pohjois-Koreassa. Matka tapahtui vuosina 2012-2013. Kirja antaa hänestä itsenäisen, ajattelevaisen ja sympaattisen kuvan.

Matkan jälkeen Nummi palasi Helsinkiin, mutta hän on viettänyt kirjan tapahtumien jälleen stipendiaattina kahdeksan kuukautta Kiinassa Tiibetin rajalla – ja on juuri lähdössä uudelle pitkälle matkalle Aasiaan.

12314046_576408325852381_2409381670664304267_n

Heidi Nummen piirtämä kartta reitistään. Kuva on otettu hänen kirjailijasivultaan Facebookista.

Nummella on mistä kertoa, koska hän näki upeita maisemia, oppi eri kulttuureista, koki hienoja elämyksiä, sai paljon oivalluksia, tutustui reissussa moniin ihmisiin, rakastui, päätyi mitä kummallisimpiin tilanteisiin ja reissasi spontaanisti tietämättä etukäteen, minne päätyy. Hän kääntyi buddhalaiseksi ja osallistui retriitteihin temppeleissä. Lisäksi hän oppi matkalla puhumaan kiinaa, mikä auttoi häntä tutustumaan paremmin paikallisiin ja pyytämään heiltä neuvoja tarvittaessa.

Kirja ei siinä mielessä sovi matkaoppaaksi, että Nummi käy hyvin vähän nähtävyyksillä, yökerhoissa, ravintoloissa ja museoissa. Kirjassa on kuitenkin paljon kuvauksia eri kaupungeista ja luontokohteista sekä hänen oivalluksiaan kulkurin elämästä. Kirjan etu on myös sen rehellisyys, sillä nuori nainen kertoo suoraan missä paikoissa viihtyi ja missä ei.

”Tässä ei ole kysymys minusta, joka itsepäisesti ja omaan itseensä uppoutuneena rymistelee pitkin maailmaa käyttäen matkaa itseilmaisun ja -oivalluksen välineenä. Kysymys on maailmasta: siitä että antaa kaiken tapahtua.” ~ Heidi Nummi

1444789442598

Heidi Nummi

Poimin kirjasta 12 oivallusta matkustamisesta:

1. Olen rohkea. Luota maailmaan ja muiden ihmisten ystävällisyyteen. Ainoat harvinaiset kerrat kun Nummi joutui ihmisten kanssa vaaratilanteisiin, olivat muutamat lähentelevät keski-ikäiset miehet, joista vaisto varoitti häntä heti, ja vartijat, joita kaikkia hän pakeni onnistuneesti juosten. Nummen kirja sopii hyvin rohkaisuksi kaltaiselleni uteliaalle ja matkakuumeiselle, mutta aralle ja mukavuudenhaluiselle ( =ylellinen hotelli ja aterioita hyvissä ravintoloissa) matkaajalle.

Nummi teki reissullaan lukuisia asioita, joita en ole koskaan uskaltanut tehdä, eikä hänelle käynyt kuinkaan vaan hän vietti elämänsä parasta aikaa. Seikkailija hyppäsi usein tuntemattomien autoihin, kerran jopa prostituoituja kuljettavaan rekkaan, suhasi Pekingissä polkupyörällä, vuokrasi elämänsä ensimmäistä kertaa moottoripyörän ja hurautti sillä saman tien yksin Kambodžan halki,  joi verta shamaanin teltassa, nukkui yönsä luolissa, puistoissa (ilman telttaa), rautatieasemilla ja yhden kerran buddhalaisten munkkien ja toisen kerran rakennusmiesten kanssa yksiön lattialla, asui kaksi viikkoa vietnamilaisessa slummissa ja neljä päivää Pekingissä kodittomien kanssa sillan alla. Hän matkasi Kiinassa kolme päivää junassa, jossa nukkui lattialla kasassa muiden kanssa ja käymälänä oli käytävälle ripustettu jätesäkki. Lisäksi hänen vatsansa oli sekaisin ja hän oksenteli kolme päivää junan ikkunasta. Silti hän oli fiiliksissä ja innoissaan junamatkasta!

Ennen tuota reissua Nummi ei ollut koskaan nukkunut yötä taivasalla. Ehkä tämän jälkeen itsekin olen rohkeampi kun voin muistella Nummen luottavaista asennetta maailmaa kohtaan.

2. Ole avoin, empaattinen ja utelias uusia ihmisiä kohtaan. Matka on mahtava tilaisuus tutustua ihmisiin, jotka tulevat täysin eri kulttuurista, mutta jotka voivat silti olla samalla aaltopituudella kanssasi. Tuomitsemalla ei pääse pitkälle. Oudoimmista kohtaamisista taas saa usein parhaat tarinat kerrottavaksi kotona. Nummi esimerkiksi osallistui kiinalaisten homoseksuaalien seksityöpajaan ja lähti kahdestaan vaeltamaan vuorille edellisenä päivänä tapaamansa mukavan pojan kanssa.

”Olen irti kaikesta muusta paitsi välittömyydestä, enkä ole koskaan ennen suhtautunut elämään näin kiihkeästi. En liiemmin välitä missä nukun, syön tai kuljen, sillä jokainen kulkemani paikka näyttäytyy minulle yhtä merkityksellisenä ja täyteläisenä”, Nummi toteaa uiguurien luona metsässä Kirgisiassa.

3. Kaikki pelkäävät, mutta pelko täytyy ylittää. Jopa superrohkealta tuntuva Nummi pelkäsi välillä ja epäröi esimerkiksi uusien tuttavuuksien kanssa juhliin lähtemistä Moskovassa tai yöpymistä yksin puun sisällä olevassa temppelissä, mutta hän aina kokosi itsensä ja mietti jälkeenpäin, mitä ihmettä edes oli arkaillut. Rohkeammatkin meistä taistelevat omia pelkojaan vastaan.

4. Älä tee etukäteen liian tarkkaa matkasuunnitelmaa. Nummi oli luonut alunperin matkasuunnitelman maista ja kaupungeista, joissa haluaa käydä, mutta suunnitelma muuttuikin sitten matkan aikana kun hänelle selvisi, minne olisi kätevintä ja/tai edullisinta matkustaa tai hän sai tapaamiltaan ihmisiltä suosituksia tai varoituksia matkakohteista.

5. Se, että on spontaani matkailija, ei tarkoita etteikö kannattaisi ottaa asioista selvää etukäteen. Nummi sai matkoistaan paljon irti, koska oli etukäteen lukenut kyseisten maiden ja kaupunkien historiasta ja kulttuurista. Kerran kuljin ja kumarsin -kirjassa on kiinnostavia kuvauksia maiden lähihistorian tapahtumista, kulttuurin erityispiirteistä ja politiikasta.

Olen muistaakseeni joskus lukenut, että ”McDonald’s-matkailuksi” kutsutaan sitä, että turisti vain pöllähtää paikalle uuteen maahan, josta ei tiedä etukäteen mitään eikä myöskään ota paikan päällä selvää mistään, ja kokee siten maasta vain pintaraapaisun.

Lisäksi erityisen tärkeää on selvittää etukäteen kaikki perustiedot, kuten käytöstavat maassa ja viisumikäytöntä. Nummi juuttui pariksi viikoksi tylsään Astan-kaupunkiin Kazakstanissa kun hänen viisuminsa oli vanhentunut kahdella viikolla. Tästä seurasi oikeudenkäynti! Rangaistuksena oli joko kaksi viikkoa kazakstanialaisessa sekavankilassa tai 2 000 euron sakot.

11220793_564460687047145_3850558867006597531_n

Heidi Nummi Helsingin kirjamessuilla. Kuva on otettu Heidi Nummen kirjailijasivulta Facebookista.

6. Jos kestää vähän epämukavuutta ja on valmis tutustumaan paljon tuntemattomiin ihmisiin, voi pitkän matkan tehdä pienellä budjetilla. Nummi rahoitti matkansa opintotuella ja -lainalla sekä yliopiston myöntämällä 2 000 euron matka-apurahalla. Toisin kuin voisi ehkä luulla, kengännauhabudjetilla matkaava näkee ja kokee yleensä paljon enemmän kuin kalliin pakettimatkan ostanut.

Koska Nummella ei ollut varaa yöpyä jatkuvasti hostelleissa, hän sai usein ilmaisen majoituksen jonkun paikallisen kotona. Yleensä hän vain törmäsi kaupungilla kävellessään hyväntahtoiseen paikalliseen. Hän teki paljon pitkiä junamatkoja, joiden aikana usein kaveristui vastapäisen istujan kanssa, joka ruokki hänet omilla eväillään. Nummi eli välillä päiväkausia tyytyväisenä vain pullovedellä, pähkinöillä ja nuudeleilla.

Pekingissä hän asui ensiksi pari kuukautta valtavan suurella kampusalueella hotellihuonemaisessa opiskelija-asunnossa, mutta hänestä alkoi tuntua, että kampusalueella hän elää kuplassa, jossa tutustuu vain toisiin opiskelijoihin. Niinpä hän muutti vuokralle perikiinalaiseen hutonkiin, jossa hänellä oli pari kiinalaista kämppistä ja pihalla eleli possu ja hanhia -  ja viihtyi siellä hyvin.

Tosin luin marraskuussa Nyt-lehdestä jutun, että reppureissaaja ei ole välttämättä sen eettisempi kuin perusturisti. Moni länsimaalainen reppureissaaja käyttää hyvin vähän rahaa kohdemaassa, mikä ei palvele turismilla eläviä paikallisia eikä auta heitä pois köyhyydestä. Reppureissaajat vaativat myös vaivannäköä paikallisilta liftatessaan autokyytejä ja halutessaan syödä ja yöpyä maksutta paikallisten kodeissa. Reppureissaajan tulo paikalle keskeyttää paikallisten oman elämän kun heidän täytyy alkaa passata kutsumatta saapunutta vierasta.

Mietin tosin, että jos matkaan haluava on vähävarainen opiskelija, apurahataiteilija, työtön tai pienituloisessa työssä, niin reppureissaaminen voi olla hänelle ainoa tapa päästä ulkomaille. Nummi myös matkusti usein pikkupaikkakunnille, joissa turisti oli valokuvattava harvinaisuus, joten paikalliset eivät olleet kyllästyneitä turisteihin vaan vilpittömän innoissaan vieraasta.

EDIT. Kannattaa myös syödä paikallisten omistamissa ruokapaikoissa, ei ylikansallisissa ketjuissa, niin rahat tulevat paikallisille ja itse saat uusia ruokakokemuksia. Nummikin söi ja joi paikallisten kahviloissa ja katukeittiöissä.

Hyväsydäminen Nummi antaa myös takaisin: Hohhotin kaupungissa Kiinassa hän näkee kadulla joukon kodittomia ja kustantaa heidät syömään kanssaan soppapaikkaan. Ilman rahaakin voi auttaa paikallisia: Nummi näki kerran rautatieasemalla Pekingissä maassa istuvan ja itkevän nuoren naisen, joten hän meni tämän viereen maahan istumaan kunnes tyttö rauhoittui.

7. Opi päästämään irti ihmisistä. Matkalla tutustuu valtavan moneen uuteen ihmiseen, usein toki vain pikaisesti, mutta joistakin tulee jopa ystäviä. Kuitenkin näillä ystävilläkin on oma matkansa tehtävänä ja he voivat ilman hyvästejä vain kadota. Et voi hallita muita ihmisiä. Nummi ei koskaan pahoittanut mieltään uusien ystävien katoamisesta eikä etsinyt selityksiä toisen katoamiselle, vaan oli vain iloinen kohtaamisesta, josta oli saanut paljon hyvää.

8. Matkailu on itsekästä. Tämä on hyvä tiedostaa, mutta silti toteuttaa omat haaveensa – ja antaa muille mahdollisuus toteuttaa omansa. Ystävä ja perhe jäävät kotiin kaipaamaan ja saattavat olla huolestuneita kun kulkuri suuntaa huolettomana maailmalle. Hippielämää viettävä Nummi ei edes omistanut matkalla kännykkää eikä käynyt viikkoihin netissä, joten hänen uusi poikaystävänsä, perheensä ja ystävänsä eivät kuulleet hänestä välillä pihaustakaan. Läheisiltä vaaditaankin siis luottamusta matkailijaa kohtaan. Jos et halua olla itsekäs matkaaja, kerro välillä kotiväelle missä menet ja mitä puuhaat, ja kysy muiden kuulumisia.

Kun Nummi tarvitsi Kazakstaniassa sakkoja varten lainaan 2 000 euroa, hänestä oli hyvin nöyrää meilata pyyntö suomalaisille ystävilleen, joista moneen hän ei ollut pitänyt mitään yhteyttä vuoteen ja joista monia hän ei ollut edes ehtinyt hyvästellä lähtiessään matkalle. Hän päättikin, että ensi kerralle matkalle lähtiessään hän järjestää ystävilleen kunnon jäähyväisbileet.

EDIT. Vaikka täytyy myös todeta, että nykymaailmassa, jossa kaikkien täytyy olla joka hetki tavoitettavissa ja moni hiplaa älypuhelintaan jopa ystävien illanvietoissa ja uskomattomilla nähtävyyksillä, on virkistävää kun Nummi elää matkoillaan täysillä hetkessä eikä roiku netissä.

”Kiroan läppäriäni, jota joudun jatkuvasti raahaamaan mukanani, vaikken ole viikkoihin edes avannut sitä. Heidi, joka matkaan lähtiessään pakkasi heti ensimmäisenä läppärin mukaansa, oli kovin erilainen kuin tämä mustana vellovaa koskenvartta kävelevä Heidi nyt.” ~ Heidi Nummi

9. Varaudu siihen, että jos matkustat yksin, olet välillä todella yksinäinen. Se menee kuitenkin ohitse. Nummikin koki välillä syviä yksinäisyyden hetkiä ja mietti, miksi oli jättänyt taakseen hyvät ystävänsä Helsingissä. Kuitenkin suurimman osan ajasta hän oli tyytyväinen, viihtyi yksin ja sai myös paljon uusia kavereita.

10. Tee niin kuin itsestä hyvältä tuntuu, mutta pysy budjetissa. Nummi halusi ”ajelehtia ja kirjoittaa”, ja hän toteutti tämän, vaikka jotkut hänen kohtaamansa ihmiset eivät ymmärtäneet hänen elämäntyyliään. Hänellä oli rahat matkaan, mutta kun tuli yllättäviä kuluja, kuten Pekingin opiskelija-asuntola piti heti maksaa 10 kuukaudeksi, hän sai rahat tililleen äidiltä Suomesta. Turvaverkkojen on siis syytä olla olemassa hätätilanteita varten.

11. Matkan henkisesti vaikein osa on usein kotiinpaluu. Vaikka olisitkin ikävöinyt kotiin ja palaisit mielelläsi rakkaidesi luo pitkän reissun jälkeen, voi olla vaikea sopeutua takaisin entiseen elämäntyyliin. Kuitenkin matkalle usein lähdetään myös siksi, että matkan aikana kasvaisi ihmisenä, ja kasvukivut ovat osa prosessia. Voit matkan jälkeen aloittaa kotona uuden, paremman elämän.

12.  Seikkailun ja onnen voi löytää kaikkialta, myös kotoa. Voit tuoda kaiken matkalla oivaltamasi tuliaisena kotiin. Jos ei osaa elää myös kotona yhtä huolettomana ja avoimin aistein kuin matkalla, saa paeta koko elämänsä.

Lisää tästä aiheesta? Lue täältä juttuni ulkomaanreportteri Rauli Virtasen Reissukirjasta.

Kerran kuljin ja kumarsin Finn Lecturan verkkosivuilla

Heidi Nummen blogi

 

Elisa Helenius
Tervetuloa kulttuuriblogiini! Olen helsinkiläinen kolmekymppinen kulttuurinystävä, jonka näkökulma on queer-feministinen. Olen myös Kulttuuriblogien päätoimittaja, turkulaisen kirjallisuuslehti Lumoojan päätoimittaja, journalismin opiskelija Haaga-Heliassa ja vapaa toimittaja. Taustaltani olen filosofian maisteri (yleinen kirjallisuustiede) Helsingin yliopistosta. Kahdessa kansanopistossakin on tullut opiskeltua (lehtijournalismia ja sanataiteita) sekä suoritettua yrittäjän ammattitutkinto. Nautin matkustelusta, elokuvista, filmifestivaaleista, teatterista, lukemisesta, median seuraamisesta, tribal fusion bellydancen harrastamisesta, tanssin katselemisesta (burleski ja baletti!), ulkona syömisestä ja uimisesta. Jos Helsingissä on avattu uusi kahvila tai taidenäyttely, löydät minut sieltä! Sateenkaarenmaalari syntyi tammikuussa 2011. Blogini on ollut aikaisemmin Cult24-kulttuurilehden verkkosivuilla ja sitä ennen Blogspot-blogisivustolla.