Kansallisteatterin residenssikirjailijan Juha Jokelan uutuuskomedia Sumu sai ensi-iltansa Kansallisteatterin suurella näyttämöllä kirpeäntunnelmallisena syysiltana 14.9.2016. Minulla oli ilo aloittaa teatterisyksyni tämän näytelmän parissa ja päätin kirjoittaa siitä dialogibloggauksen näytelmän poliittista ja yhteiskunnallista kontekstia minua paremmin tuntevan, venäjäläiseen kulttuuriin yliopisto-opintojensakin kautta perehtyneen, seuralaiseni kanssa. Hänelle kiitos myös seuraavasta johdannosta näytelmän maailmaan:

Sumu oli mielenkiintoinen elämys, äärimmäisessa ajankohtaisuudessaan. Juonellisella tasolla näytelmä ruotii Venäjän-kauppaa ja siihen liittyviä moraalisia haasteita, sekä Suomen ja Venäjän yhteisiä siteitä ja suhteita, niin virallisia kuin vähemmän virallisiakin. Katsojan tietämystä haastetaan älyllisillä ja yhteiskunnallisillilla viittauksilla vuosien 2013-2015 ulkopoliittisista ja yhteiskunnallisista tapahtumista. Jokela toteaakin oivallisesti ohjaajan esipuheessaan, että ”tarinamme asettuu tapahtumaan koko mitaltaan lähimenneisyyden piirissä”.

Suomettumisen haamu leijuu vahvasti näytelmän yllä, kuten myös Ukrainan kriisin aikana puhjennut sosiaalisen median trollaukseen ja poliittiseen vaikuttamiseen viittaava propaganda. Myös kulttuurieroja ja stereotypioita käsitellään oivaltavasti ja hetkittäin nokkelan humorisesti.

sumu2

Minä: Aloitetaan kysymyksellä, mitä pidit näytelmästä? Minusta Sumu oli rohkea, hallittu ja varmasti poliittiseen kontekstiinsa syvällisesti perehtyneellekin älyllisesti stimuloiva ja sopivan haastava teatterielämys. Näytelmä ei välttämättä edellytä poliittista tietämystä aiheensa tiimoilta mutta itse suosittelen kyllä lämpimästi aiheeseen ja käsiohjelmaan perehtymistä, mikäli se on syystä tai toisesta jäänyt etäisemmäksi tai kaipaa muutoin muistin virkistystä. Tällöin näytelmästä saa kokonaisuutena paljon paremman otteen niin käytännön faktojen tasolla kuin syvyyssuunnassakin.

Seuralaiseni: Juha Jokelan Sumu – Itsesensuurikomedia oli hyvin kiinnostava kokonaisuus. Siinä esitettiin hyvin mielenkiintoisella tavalla Suomen ja Venäjän suhteet, sekä yksilöiden moraaliset valinnat. Näytelmän kaikki henkilöhahmot kulkivat ikäänkuin omassa sumussaan, johon näytelmän nimikin saattaa viitata.

Minä: Itse pidin paljon siitä, miten näytelmään oli kirjoitettu aihetta monelta eri tasolta lähestyviä henkilöhahmoja tekemättä niistä kuitenkaan stereotyyppisiä tai karikatyyrimäisiä. Näytelmän tapahtumathan lähtevät liikkeeseen suomalaisesta Somnimag start up -yrityksestä, joka tähtää huipulle MGD-nimisellä aivojen kuvantamislaitteellaan. Ministerin (Katariina Kaitue) kanssa neuvoteltuaan yritys päättää lähteä kohti Venäjän markkinoita. Eettiset ja poliittiset näkökannat kuitenkin mutkistavat matkaa ja henkilöhahmojen erilaiset näkökannat ja sitä myöten persoonatkin alkavat ottaa mittaa toisistaan.

Seuralaiseni: Totta tuo. Pidin itse paljon siitä miten Venäjän neuvottelut ja myöhempien kontaktien yhteistyö oli toteutettu tyylikkäästi. Siis MGD:n ja Jaroslavin haaran välillä. Katsojat saivat tehdä omat yksilölliset johtopäätöksensä. Lisäksi kulttuurierot oli nostettu pinnalle, ja painotettiin kollegoiden vieraanvaraisuutta. Tuliaisena luonnollisesti muutamia pulloja Stolitšnaja-vodkaa.
Tässä lähestymistavassa korostui ero virallisen ja epävirallisen välillä. Toisaalta kyseessä mukavat kollegat ja ihmiset toisaalta taas valtio, joka on monessa suhteessa suuri tuntematon, varsinkin kun kyseessä oli start up -yrityksen innovointi ja paikallinen siis venäläinen bisnes-kulttuuri. Mielestäni Jokelan näytelmän eräs hienous piilee siinä miten tavalliset ihmiset reagoivat yllättäviin ja mullistaviin tapahtumiin.

Minä: Niinpä, vaikutuin myös siitä, että katsojalle annettiin paljon tilaa pohtia päähenkilöiden dynamiikan esiinnostamia näkökulmia ja Venäjänkauppaan liittyvää moraalista problematiikkaa eikä valmiita vastauksia juurikaan annettu. Käsikirjoitus käsitteli myös hienosti sitä, ettei ole millään tavoin yksioikoisen helppoa toimia eettisesti ja moraalisesti liike-elämässä. Omaa ystäväpiiriänikin ajatellen samaistuin eniten MGD:n keksijään ja tutkijaan Taistoon (Jani Karvinen), joka oli hahmoista selkeästi tiedostavin ja kriittisin, eräänlainen moraalinen tiennäyttäjä. Yrityksen menestyminen ja toiminta on kuitenkin aina osiensa summa ja Taiston mukana ovat myös yrityksen muut osakkaat, Taiston ystävä ja yrityksen toimitusjohtaja Olli (Timo Tuovinen) ja Jone (Kari Ketonen), joka on kiinnostunut lähinnä yrityksen markkinoinnista.

taisto

Meitä ihastuttanut Taisto eli Jani Karvinen.

Seuralaiseni: Juuri Taisto kosketti kenties eniten myös minun sydäntäni, moraalisessa ja eettisessa ehdottomuudessaan. Halussaan olla vain ja ainostaan ensisijaisesti tutkija, joka on myös hyvin kriittinen koko touhua kohtaan. Lisäksi sihteeriksi palkattu Larissa (Elena Spirina) teki kerrassaan mainion roolisuorituksen, jonka muutamat hyvin perivenäläiset selitykset aiheuttivat muutamassakin kohdassa allekirjoittaneelle halun hurrata.

Minä: Ihastuin itse myös Larissan hahmoon, joka toi näytelmään pohdinnoillaan kiehtovia filosofisia vivahteita. Hän nosti kuin varkain esiin myös miesten stereotyyppisiä ja rasistisiakin ajatuksia mitä tulee Venäjään ja venäjäläiseen kulttuuriin. Spirinan roolityö Larissana ansaitsee kiitosta! Mielestäni näyttelijäntyö oli muutenkin ensiluokkaista, tarkkaa ja samalla luonnollista, repliikistä toiseen energisoituneena soljuvaa. Tätä korosti myös hienosti pelkistetty ja yksinkertaisuudessaan tyylikäs ja kauniskin Teppo Järvisen lavastus, jossa suuren näyttämön osasten liikkuvuutta oli hienosti hyödynnetty.

Seuralaiseni: Hienoa oli myös video-kuvan käyttö muutamassakin näytelmän avainkohdissa, joista toimittajaa esittänyt Ria Kataja suoriutui oivallisesti. Lisäksi Max Wikströmin valosuunnittelu toi näyttämön liikkuvuuteen lisää ulottuvuuksia.

Minä: Näytelmän visuaalinen toteutus oli kaikkineen tunnelmallinen ja elegantti! Lopputuloksesta välittyy näytelmän takana olevan työryhmän vahva ammattitaito, intohimo ja näkemys aiheensa tiimoilta. Jään mielenkiinnolla odottamaan Jokelan seuraavaa näytelmää.

Seuralaiseni: Tämä oli ensimmäinen näytelmä, jonka näin Jokelalta ja kokemus oli äärimmäisen hieno. Jokelan empaattinen, kriittinen ohjaus ja käsikirjoitus pureutuivat suoraan syvälle alitajuntaan. Ote oli nokkela, keveä ja herpaantumaton. Koko tiimi teki hienoa työtä.

 

sumu4

Kuvat: Kansallisteatteri/Stefan Bremer

 

Sumu

Rooleissa: Katariina Kaitue, Jani Karvinen, Kari Ketonen, Karin Pacius, Jukka-Pekka Palo, Elena Spirina ja Timo Tuominen; videolla Ria Kataja

Ohjaus: Juha Jokela
Lavastus: Teppo Järvinen
Pukusuunnittelu: Tarja Simonen
Valosuunnittelu: Max Wikström
Äänisuunnittelu: Tommi Koskinen
Videosuunnittelu: Timo Teräväinen
Naamioinnin suunnittelu: Pauliina Manninen
Dramaturgi: Minna Leino
Ohjaajan assistentti: Martina Marti

 

Lady Dandy

Lady Dandy

Dandyismi merkitsee minulle henkistä sivistystä, kauniita käytöstapoja, tyylikkyyttä, estetiikan kaipuuta ja rakkautta kauneuteen, taiteeseen ja kulttuuriin. Myös ekologiset arvot ovat lähellä sydäntäni ja mielikuvissani aikamme dandy voisikin olla eräänlainen nykymaailman kaupallisuuden ja hetkellisyyden kulttuurin marginaalissa elävä boheemi ja elämään intohimoisesti suhtautuva seikkailija. Kirjoitan ainakin kirjallisuudesta, musiikista, tanssista, oopperasta, baletista, teatterista ja sirkuksesta herra Stendhallia kohti kumartaen. " -- Absorbed in the contemplation of sublime beauty... I reached the point where one encounters celestial sensations... Everything spoke so vividly to my soul." (Stendhal)