Jaakko Virrankoski

Jaakko Virrankoski

About Jaakko Virrankoski

Olen valmistunut Turun yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 2013 opiskeltuani mm. kirjallisuutta, draamakasvatusta, taidehistoriaa ja suomen kieltä. Opiskeluaikana ja sen jälkeen olen kirjoittanut monipuolisesti erilaisista kulttuurin alueista toimien esimerkiksi bloggaajana ja kulttuuritoimittajana Cult24-verkkolehdessä sekä kolumnistina Suomen draama- ja teatteriopetuksen liiton jäsenlehdessä, Fideassa. Erityisesti Cult24:ssä roolini olivat varsin moninaiset. Niihin kuului työskentely niin kuvataidekriitikkona, teatterikriitikkona, festarireportterina, euroviisubloggaajana kuin sekalaisemminkin eri kulttuurin aloja käsittelevien tekstien tuottajana. Noiden vuosien aikana voin sanoa kokeneeni liudan uskomattoman upeita hetkiä, mistä olenkin suuresti kiitollinen. Paljolti olen silti keskittynyt esittävään taiteeseen, kuten teatteriin ja musiikkiin, ehkäpä siksi, että ne ovat kiinnostaneet minua ja mahdollisuuksia niiden käsittelemiseen on sattunut siunaantumaan. Siltikään en tahdo tarkasti rajata, mitkä kulttuurin alueet erityisesti alaani ovat ja mitä tekstini Extemporessa käsittelevät, sillä sellainen ei sovi minulle; ovien on oltava avoinna kaikkialle ja teiden on johdettava uusiinkin suuntiin – siinä piilee elämän viehätys. Voi toki olla, että toisinaan pitäydyn jossakin tietyssä teemassa tovin pidempään, jos niikseen sattuu. Mutta vaikka tällainen vailla rajoja oleva "sinne-tänne-suhailija" olenkin, fyysinen tukikohtani silti on kulttuuritarjonnaltaan rikkaassa Turussa, joka tätä nykyä on myös suosittu elokuvien kuvauskaupunki. Muutin tänne kesällä 2006 ja voin sanoa viihtyneeni. Oikeastaan ihastun tähän kaupunkiin yhä uudelleen. Extemporen blogiteksteissäni näkyykin aivan varmasti paikallisuus, mutta ei tokikaan välttämättä aina. Mitäpäs muuta... Rakastan diskoja ja peilipalloja, juhlia, Madonnaa, Pet Shop Boysia, taidokasta poikkitaiteellisuutta, Andy Warholia, Jean-Michel Basquiatia, kesää, festareita, kulttuurihistoriaa, suuria kaupunkeja, Baz Luhrmannin elokuvakerronnallista näkemystä, Euroviisuja, ihmisiä, Michael Cunninghamin kerrontaa, kaihoisia tarinoita – kaiketi elämää ylipäätään. Tämä kai lienee kelpo lähtökohta kulttuuriblogistille.

Herkkyys puri Eurooppaan

Tämän vuoden euroviisuyleisöön sitten vetosivat suloiset sävelet ja taiteellinen herkkyys, kun Portugali vei voiton kaikkien aikojen ensimmäistä kertaa. Hauraanoloinen runopoika, Salvador Sobral, joka huhujen mukaan sairastaa vakavaa sairautta, nappasi Amos Pelos Dois -kappaleellaan 758 pisteen saaliin. […]

Kirjoittanut |toukokuu 14, 2017|Yleinen|0 kommenttia

Viekö yllättäjä Euroviisujen voiton?

Torstai-iltana nähdyn Euroviisujen 2. semifinaalin alku antoi pienen lupauksen siitä, että lauantaina koettavan huipennuksen eli finaalin alku- ja/tai väliaikanumeroina saatetaan sittenkin nähdä jotakin todella mahtavaa (1. semifinaali kun oli näiltä osin hieman pliisu). Sikermä viime vuosien voittokappaleista, johon kuuluivat mm. Euphoria ja Fairytale, ukrainalaiseen kansanperinteeseen liittyvällä twistillä toteutettuna oli sitä upeampi, mitä pidemmälle se eteni. Loppuhuipennuksena kuultu Rise Like a Phoenix massiivisena kuorolauluna sai aikaan vuoden 2017 Euroviisujen ensimmäiset kylmät väreet.

Niin, tämän vuoden viisut eivät pahemmin ole vielä värisyttäneet. Ei ole olemassa sellaista selvää voittajaehdokasta, joka veisi Euroopalta jalat alta jo nyt. Tämänpäiväisessä radiohaastattelussa totesin, että yhä voimakkaammin minusta on alkanut tuntua siltä, että tämän vuoden voittaja on jokin todellinen yllättäjä, musta hevonen. […]

Kirjoittanut |toukokuu 12, 2017|Yleinen|0 kommenttia

Nyt viimeistään on selvää, ettei Euroviisuissa äänestetä ainakaan aitoa taidokkuutta

Tiistai-iltana nähty Euroviisujen 1. semifinaali tuotti monelle suomalaiselle — kuten myös ulkomaiselle — viisukatsojalle suuren pettymyksen.

Mikäli semifinaalia arvioidaan live-esiintymisen perusteella, Suomen Norma John erottui lähes kaikista muista edustajista sillä mitättömällä pikkuseikalla, että se esitti musiikillisesti kunnianhimoisen kilpailukappaleensa täysin virheettömästi ja puhtaasti omaten vieläpä huipputyylikkään shown.

Eikä Suomi ole finaalissa!

Sen sijaan jatkoon pääsi useita esityksiä, jotka livenä kuulostivat kamalilta. Australian nappisilmä päästi esityksessään niin riitasointisen kiekaisun, että harvoin kuullaan. Ja että jatkoon!

Finalistien selvittyä oli todettava, että äänestäjien arviointikyky on nyt kyllä melkoisen hakusessa. Ainakaan laulullisella virtuositeetilla tai sävellyksen kunnianhimoisuudella ja omaperäisyydellä ei näytä olevan arvoa.

Illan lopputulos oli suorastaan häpeällinen. […]

Kirjoittanut |toukokuu 10, 2017|Yleinen|0 kommenttia

Kevään paras aika on täällä, mutta mihin euroviisukappaleista hävisi elämänilo?

Jos viime vuoden Euroviisuja kutsuttiin balladiviisuiksi, on tämän vuoden laulukilpailu sitä nyt sitten todenteolla. Lauantain esikatselumaratonissa (YLE TV2) kilpailukappaleita arvostelleet raatilaiset (Hanna Pakarinen, Viki Eerikkilä, Cristal Snow ja Sini ”Papananaama” Laitinen) alkoivat 42 ehdokasta käsittäneen urakkansa lähestyessä loppuaan olla melko lailla lyötyjä. Väsymystään balladiin balladin perään ei jaksanut peitellä viime metreillä enää kukaan (vai oliko lamaannukseen ehkä osuutensa myös 4,5 tuntia kestäneen illan aikana nautitulla kuoharilla!). […]

Kirjoittanut |toukokuu 8, 2017|Yleinen|0 kommenttia

Uhkea ja sopivasti räävitön Jemina

Mikä on rintaliivirotaatio? Entä mitkä ne ovat sellaiset naispallit?

Siitä saimme selon perjantai-iltana Kaapelitehtaan Pannuhallissa, kun Helsingin Kaupunginteatterin, Helsinki Dance Companyn sekä Uuden tanssin keskus Zodiakin yhteistuotanto Jemina — The Great American Show sai ensi-iltansa. Tanssija-koreografi Jyrki Karttusen ideoima teos on jatko-osa vuonna 2012 kantaesitetylle Jeminan monta elämää -esitykselle. […]

Kirjoittanut |maaliskuu 26, 2017|Yleinen|0 kommenttia

Tarttuvaa esiintymisen iloa, ei tarttuvia tarinoita

Pitkän linjan näyttelijä Erkki Saarela on kiertänyt yhden miehen Tarttuvia tarinoita -esityksellään Suomen teattereita viime syksystä lähtien. Nyt vuorossa oli Turun Kaupunginteatterin Domino-teatteri.

Osku Valveen käsikirjoittama ja ohjaama komedia kertoo kulkutaudeista ja niiden vaikutuksesta ihmiskunnan historiaan ja kehitykseen. Herkullisen lähtökohdan aiheelle antaa se, että Saarela nähdään itse noiden ihmiskuntaa eri aikoina vaivanneiden vitsausten, kuten syfiliksen, ruton ja koleran, rooleissa.

Nokkelan nimensä mukaisesti tarinointia tässä esityksessä todella riittää – lähes taukoamatta. Saarelan esiintyminen on lennokasta. Tästä huolimatta tarinat eivät oikein tartu. […]

Kirjoittanut |maaliskuu 23, 2017|Yleinen|0 kommenttia

Verenvuodatus on ”Great Business”, toteaa moderni Macbeth

Kuin nykyajan usein poliittisesti kantaaottavissa popkonserttispektaakkeleissa täyttävät videokuvat atomipommiräjähdyksistä, metsäpaloista ja teurastamoista Kansallisteatterin suuren näyttämön edestä taakse ja alhaalta ylös. Nyt, varsinkin aggressiivisen punk-räpin ryydittämänä, sen voi kokea olevan kauhistuttavaa, mutta onko se sitä sittenkään?

Onko se oikeastaan vain banaali toteamus aikojen olosta, yhä uudelleen toistuvista? Että tuhoaminen on tapa tyydyttää omien vallanhimoisten päämäärien synnyttämä kiima, ja että se on pelottavan arkipäiväistynyt asia.

Se elää päivänpolitiikassa meillä ja maailmalla, se elää historiassa ja se elää tässä näytelmässä synkimmin kuin missään muussa Shakespearen tragediassa. […]

Kirjoittanut |maaliskuu 10, 2017|Yleinen|0 kommenttia

Arktinen tuska ei saa tuskastumaan

Asia on niin, että joskus pelkkä nimikin riittää. Ei sisällöllä niin väliä — mutta näytelmän nimi kutittelee siinä määrin, että se on mentävä katsomaan.

Että ”Arktinen hysteria”. Kansallisteatterin uutuudella on jäätävän hieno nimi.

Voimalaitoksen työmaalla ovat katastrofin ainekset ilmassa, kun vuotava pato uhkaa murtua ja aiheuttaa näin suuronnettomuuden hetkenä minä hyvänsä. Työläiset ovat lakossa. Voimalaitosinsinööri Harry Björkharrylla on 20 minuuttia aikaa ratkaista tilanne, täysin yksin. […]

Kirjoittanut |maaliskuu 4, 2017|Yleinen|0 kommenttia

Elämä peilissä

On olemassa sellaisia näyttelijöitä, että esittivät he sitten mitä tahansa, on heidän karismansa sitä lajia, että kaiken voi antaa anteeksi. Sellainen näyttelijä on iki-ihana Heidi Herala. […]

Kirjoittanut |helmikuu 28, 2017|Yleinen|0 kommenttia

Puhe paljastaa enemmän kuin uskoisikaan

Puheella voi vaikuttaa, muuttaa jopa maailmaa, sanoo Turun Kaupunginteatterin Suoraa puhetta -esitys. Asia on ehkä ajankohtaisempi kuin koskaan. Toisinaan sisältöä vaikuttavammaksi nousee käytetty retoriikka, mistä myös melko pelottavia esimerkkejä on tunnistettavissa niin ikään meidän ajassamme – esimerkiksi itäisessä naapurimaassamme tai rapakon takana.

Mutta mille kuulostavat MV-lehdestä luettavat rasistiset hengentuotteet puhuttuna? Jos nämä yleisönosastokirjoitukset jo luettuna nostavat niskavillat pystyyn, paljastuu niiden takana elävä idiotismi vieläkin kirpeämmin silloin, kun ne muutetaan puheeksi. […]

Kirjoittanut |helmikuu 20, 2017|Yleinen|2 kommenttia