Selkeästi humalainen mies kehuu, kuinka kaunis olen, ja tarjoaa sätkää. Lompsimme läpi Sörnäisten. Mies huutelee muitakin mukaan jatkoille. Saamme pitkiä katseita: ehkä tällainen sakki ei ole aivan tavanomainen näky? Onhan sunnuntai-iltapäivä ja sekä minä että varsinaiset seuralaiseni, kolme pitkää ja raamikasta miestä, olemme ihan siististi pukeutuneita ja selvinpäin. Jatkoille huutelija taas taitaa olla kaikkea muuta kuin sitä.

Toukokuisina viikonloppuina kuka tahansa ohikulkija saattaa tietämättään päätyä osaksi teatteriesitystä Helsingissä vaikkapa juuri ihmetellessään, mitä porukkaa nuokin nyt ovat. Immersiivinen eli osallistava Red Rabbit -esitys tapahtuu osin julkisilla paikoilla. Vain aikuisille tarkoitetun salaperäisen seikkailun takana on Team Red Rabbit yhteistyössä After Dark Helsingin kanssa. After Dark Helsinki on tuttu nimi parin viime vuoden ajalta aikuisten kauhuelämysten järjestäjänä.

Kulttuurikuuri pääsi tutustumaan Red Rabbitin maailmaan jo huhtikuun puolella. Nelihenkiseen tiimiimme kuului minun eli blogisti Merin lisäksi niin ikään joillekin Extemporesta tuttu Eero sekä Eeron kaverit Antti ja Juhana. Red Rabbitista tiesimme etukäteen lähinnä vain sen, että luvassa olisi jotain jännittävää, joka veisi meidät ympäri kaupunkia.

Seuraavaksi kerron ensin yleisesti havaintoja esityksestä. Kirjoituksen lopuksi paljastan tarkemmin myös esityksen juonta ja kulkua. Jos aiot osallistua elämykseen, kannattaa lopettaa lukeminen heti spoilerivaroituksen kohdalla ja hypätä aivan kirjoituksen loppuun.

18236613_10154467833297409_1830779587_o

Osallistujat vasemmalta oikealle: Eero, Meri, Juhana ja Antti. Vielä ennen elämystä ehti hullutella ja nauraa, vaikka tunnelma oli jo hyvin odottavainen. Kuva: Antti

1. Red Rabbit on tarkoitettu yhdestä neljään osallistujalle. Meidän kokemuksemme perusteella neljä henkeä on liikaa. Elämykseen kuuluu siirtymiä paikasta toiseen, ja niiden aikana osa porukasta tuntui väistämättä putoavan esityksen maailmasta pois vähintään hetkeksi. Kaikkien osallistaminen ei muutenkaan aina onnistunut. Kännykkä on isossa roolissa, sillä sen kautta tulee ohjeita, tietoja ja kehotuksia. Puhelimen näytön ympärille on kuitenkin vaikea ryhmittyä näin suurella jengillä. Toisaalta kännykkämestarimme Antti valitteli sitä, että hänen keskittymisensä muuhun esitykseen kärsi, kun koko ajan piti olla lukemassa tai naputtamassa vastauksia. Kaikissa tilanteissa ei ollut mahdollista lukea viestejä ääneen, joten osa niistä meni muilta ohi.

2. Red Rabbit tapahtuu useassa eri paikassa. Osallistujien tulee seurata kännykkään saamiaan ohjeita tarkasti ja tehdä erilaisia tehtäviä. Itse saa toki päättää, miten tehtäviä tekee ja kuinka pitkälle menee. Esitys ei sovi liikuntarajoitteisille, sillä osa siirtymistä kuljetaan jalan. On sinänsä mukavaa, että paikkoja on useita ja että osa esityksestä tapahtuu julkisesti Helsingissä. Lokaatioita olisi kuitenkin voinut hyödyntää paremmin. Näyttelijöitä oli koko seikkailussa mukana viisi, ja he olivat kaikki oikein hyviä ja uskottavia rooleissaan. Olisikin ollut kiva seurata heiltä pidempiä kohtauksia, joiden aikana olisi voinut myös rakentaa tarinaa entistä syvemmäksi.

Nyt osa tapahtumapaikoista tuntui irralliselta pääjuonesta, ja eräässä yksityisasunnossa lavastuskin oli jäänyt vähän puolitiehen. Tämä oli yllättävää, sillä juuri tuota asuntoa edeltäneessä paikassa kaikki palaset tuntuivat olevan kohdallaan ja tunnelma oli päässyt juuri kohoamaan huippuunsa.

3. Tarina ei ollut erityisen yllätyksellinen, ja kokonaiskuvan rakentaminen siitä osoittautui hiukan haastavaksi. Alun jännittävä fiilis lässähti ainakin meillä siirtymien aikana ja siinä vaiheessa, kun huomasimme, ettei eräässä paikassa oikeasti tapahtunutkaan mitään. Myös koko esitys loppui vähän töksähtäen.

Jäimme kaipaamaan lisää pelkoa tai ainakin jännitystä. Esityksen kuvauksessa ja vastuuvapauslomakkeessa pelotellaan ties millä koetuksilla, mutta käytännössä niitä ei juurikaan koe. After Darkista tuttuun tapaan esityksen siis voi myös keskeyttää sanomalla turvasanan, mutta eipä se tainnut käydä kenenkään meistä mielessä. Olimme tosin yhtä mieltä siitä, että yksin tai kahden hengen porukalla elämys varmasti on vahvempi kuin neljän hengen ryhmässä. Samaten hämärän aikaan tunnelma olisi varmaan ollut varsin erilainen. Lisäksi täytyy ottaa huomioon se, että minä ja Eero olemme olleet After Dark Helsingin elämyksissä jo useaan kertaan. Esimerkiksi raju kielenkäyttö ei päässyt siksi yllättämään saati järkyttämään.

rr_fb_mainos_04

Osallistujat saavat itse päättää, kuinka pitkälle seuraavat punaista jänistä. Kuva: Red Rabbit

4. Yhtenä teemana on internet ja sen tuomat kysymyksen todellisuuden ja illuusion välisistä rajoista. Osallistujilla on jatkuva pieni jännitys siitä, että jokin tuntematon taho tietää heistä paljon, kun taas he eivät tiedä tuosta tuntemattomasta lähes mitään. Ei silti ollut erityisen kuumottavaa kuulla, että minusta löytyy tietoa internetistä. Tiesin sen jo, olenhan itse suurimman osan tiedosta verkkoon lisännyt. Jotkin seikkailun lopun paljastukset nostattivat kuitenkin kulmakarvoja, mutta siitä lisää spoilerivaroituksen jälkeen. Ympärille tuli kyllä vilkuiltua heti alusta lähtien ja mietittyä, onkohan tuokin tyyppi mukana esityksessä vaiko tosiaan vain viaton ohikulkija.

5. Lopputulema: Red Rabbit on ehdottomasti mielenkiintoinen kokeilu, ja jälleen uudenlainen tapa tehdä osallistavia esityksiä. Yksin tai kaksin koettuna tämä tarjonnee aidosti jännittävän ja kutkuttavan seikkailun varsinkin immersiivisen teatterin ensikertalaisille. Hyötyliikuntaa tulee ihan kiitettävästi. Näyttelijät olivat niin hyviä, että heiltä olisi mieluusti nähnyt pitkiäkin kohtauksia eikä vain lyhyehköjä välähdyksiä. Esityksestä näkee, että sitä on suunniteltu huolellisesti.

Seuraavaksi sitten tarkemmin esityksen tapahtumista. Sitä ennen kuitenkin varoitus: JUONIPALJASTUKSET ALKAVAT TÄSTÄ, VARO! ÄLÄ LUE, JOS AIOT OSALLISTUA RED RABBIT -ESITYKSEEN!

No niin, sinua on varoitettu. Palataan huhtikuiseen sunnuntaihin. Neljän hengen porukkamme istuu jännittyneenä ravintolassa Helsingin keskustassa.

Esitys alkaa tekstarilla viiden maissa. Puoli kuudelta pitäisi olla Rautatieaseman edessä odottamassa lisätietoja. Selvä. Siirrymme sinne ja tsekkailemme kaikki puheliamme innostuneina. Ensimmäinen tehtävä: Etsi eräs tietty nainen ja sano hänelle ”Punainen jänis”. Hoituu! Saamme avaimen säilytyslokeroon ja kehotuksen pitää kiirettä. Harpomme Rautatieaseman alakertaan. Lokero naksahtaa auki. Vedämme sen sisältä esiin selkärepun, jossa olevat tavarat eivät ehkä ole ihan niitä tavanomaisimpia: omatekoinen kommandopipo, teippiä, kumihanskat, suojahaalari… ja kännykkä, joka soi! Tästä lähtien meidän pitää pistää omat luurimme kiinni ja seurata mystiseen matkapuhelimeen tulevia ohjeita. Onneksi yksi meistä on Huawei-ihmisiä ja osaa naputella muille oudolla puhelimella viestejä vaivattomasti.

18290126_10154467833227409_769602956_o

Seikkailu alkakoon! Kuva: Antti

Saamme ohjeen mennä ravintolaan aivan aseman viereen ja etsiä sieltä tietyn kirjan. Sitten pitää soittaa Hanna-nimiselle hahmolle puhelu. Puhelun aikana alkaa käydä selväksi, etteivät tarinan henkilöt todella taida liikkua aivan puhtaat jauhot pussissa. Viestien mukaan meillä olisi kuulemma Pasille tehtävää, kunhan tämän ensin tavoittaisi. Hanna ei osoittaudu erityisen avuliaaksi.

Alamaailma kutsuu meitä kirjaimellisestikin, kun meitä käskytetään hyppäämään metroon ja kiirehtimään – minnepä muualle kuin Sörnäisiin. Siellä jälleen ravintolaan ja uusi tehtävä esiin. Meidän täytyy etsiä heppu nimeltä Sere ja hoitaa hänet ulos ravintolasta keinolla millä hyvänsä. Sere on tietysti se ravintolan kaikista tanakimmin aineissa oleva heppu. Itse asiassa kaikki muut asiakkaat näyttävät siisteiltä ja selväpäisiltä. Seren kaverikaan ei näytä ihmiseltä, jonka kanssa normaalisti kaveeraisin missään tilanteessa.

Päädymme perinteiseen kikkaan. Menen keskeyttämään Seren ja hänen kaverinsa Teron välisen keskustelun. Saan kuulla Terolta kunniani, mutta lopulta lepertelyni toimii. Välissä ehdin silti miettiä, istuinko väärään pöytään ja mitä jos nämä tyypit ovatkin vain tavallisia kadunmiehiä. Tero häipyy vessaan. Isken Seren, ja Sere lähtee viemään meitä kämpilleen. Hän huolii mukaansa siis myös kolme kaveriani ilman vastalauseita. Kävelemme läpi Sörnäisten, niin kuin tämän blogikirjoituksen alussa kuvailin. Seren näyttelijä tekee niin uskottavaa työtä humalaisen hulttion näyttelemisessä, että vähän hirvittää ja naurattaa samanaikaisesti.

Seuraava kohde on hämäräperäisen oloinen ja sotkuinen huone vanhan talon kellarikerroksessa. Esillä on viinaa ja ties mitä. Istuudumme ja nautimme isännän vieraanvaraisuudesta. Tarjolla olisi jo osin syötyä mikropitsaa, mutta jostain syystä se ei nyt oikein maistu. Yhtäkkiä ovesta sisään pelmahtaa Seren naisystävä, joka innostuu antamaan sylitansseja joukkomme miehille. Sere taas tarjoilee hörppyjä halukkaille. Tilanne kiristyy, kun naisystävä alkaa sättiä Sereä siitä, ettei tällä seiso. Meidän tehtävämme on harhauttaa kaksikkoa ja hankkia haltuumme salaperäinen ”paketti”. Hoituu.

Kiristynyt tunnelma muuttuu jälleen, kun ulkoa kuuluu jumalaton meteli. Tero paukkaa vihaisena paikalle ja vie Seren ja naisen mennessään. Nyt ei taida kunnian kukko laulaa. Me saamme kännykän välityksellä kehotuksen häipyä niin nopeasti kuin pystymme ja varmistaa, ettei kukaan seuraa meitä. Otamme jalat allemme ja poistumme suorinta tietä.

rr_fb_mainos_09

Missä menee todellisuuden ja illuusion raja? Kuva: Red Rabbit

Seuraavaksi matkaamme metrolla Kulosaareen ja kävelemme Pasin kämpälle. Tähän mennessä meille on käynyt selväksi ainakin se, että Pasi on syvällä liemessä. Koti on tyhjä, asukasta ei näy missään. Saamme tiedon, että Pasi on paennut lähistölle pakettiautoon. Sieltä hän löytyykin, säikkynä kuin mikä. Hanna ilmestyy jostain paikalle. Pakumatkahan siitä tulee. Kaksi meistä ahtautuu takaosaan Hannan kanssa, kaksi pelkääjien paikoille. Pasi ajaa hermostuneena Hannan ohjeiden mukaan melko lähellä sijaitsevalle lumenjättöpaikalle. Nappaamme käskystä lapiot käteen ja kävelemme viereiseen metsikköön. Hanna käskee alkaa kaivaa. Lapioimme maahan matalan kuopan.

Seuraavaksi tapahtumat etenevät nopeasti. Paketista paljastuu synttärikakkua, kaikkien tulee onnitella Pasia. Ehdimme hetken henkäistä helpotuksesta – tai pettymyksestä tarinan lällyyn loppuun – ja alkaa talsia takaisin pakun luo. Synttäriyllärihän se vain! Sitten kuulemme kolahduksen ja muuta ääntä.

Kännykkään tulee kuva pupumaskiin puetusta Pasista, joka makaa maassa verisenä. Keikka on meidän osaltamme ohi. Sere tulee edelleen kännissä hakemaan meidät henkilöautolla ihmisten ilmoille. Matkalla pitää muistutella, milloin liikennevalot ovat vihreinä ja milloin eivät. Kuulemma Tero on joskus kajauttanut häntä päähän niin, että värinäkö lähti. Kännykkään pukkaa myös salaa otettuja kuvia meistä eri tilanteissa.

Sere kiittelee meitä. Jäämme Sörnäisten kulmille hämmentyneinä kokemastamme. Hmmmmm. Jos selostus kuulostaa hämärältä, sitä oli itse kokemuskin – onneksi enimmäkseen hyvällä tavalla.

event_cover

Kuva: Red Rabbit

TÄHÄN LOPPUVAT JUONIPALJASTUKSET.

Red Rabbitista on esityksiä vain toukokuussa. Kannattaa siis varata liput nopeasti, jos haluaa mukaan. After Darkilla on nyt myös pysyvä aikuisten kauhuelämys, Motelli, kesäkuun puolelle asti auki Helsingissä. Siihen en ole ainakaan vielä osallistunut, mutta kiinnostuneiden kannattaa lukea Kulttuurikuurin aiemmat After Dark -postaukset: kauhua hylätyssä hotellissa, vanhassa sairaalassa ja oudossa uskonlahkossa.

Olisi jälleen mukava kuulla ajatuksianne immersiivisestä teatterista ylipäätään tai sitten tuosta Red Rabbitista tai After Darkin tuotannoista muuten. Kommentoida voi joko suoraan tähän alle tai sähköpostitse osoitteeseen meri.liukkonen (miuku) gmail.com. Jännittäviä kevätviikonloppuja!

Red Rabbit Helsingissä viikonloppuisin perjantaista sunnuntaihin 21. toukokuuta asti. Osallistuminen 130 e 1-2 hengen ryhmältä ja 180 e 3-4 hengen ryhmältä. Ikäraja 18 vuotta. Esitys on suomenkielinen ja kestää noin kolme tuntia. Lisätiedot ja lippuvaraukset After Dark Helsingin kotisivuilta. Kirjoituksen pääkuva: Red Rabbit.

Kiitokset Red Rabbitille kutsusta ja vapaalipuista elämykseen! Esitykset alkavat virallisesti pe 5.5., me kävimme kutsuvierasesityksessä 23.4.2017.

Meri Liukkonen
Kulttuurikuuri-blogissa etsitään uusia kokemuksia. Tutkailen kulttuuria maallikon näkökulmasta, innostuneena ja suoraan. Taustaksi kerrottakoon, että työskentelen vapaana toimittajana ja opiskelen suomen kieltä ja kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Taidenäyttelyihin ja muihin rientoihin menoa suunnittelin aiemmin jatkuvasti, mutta toteutus ontui. Siksipä ryhdyin syksyllä 2013 kulttuurikuurille. Tavoitteenani on nautiskella ainakin muutamasta uudesta kokemuksesta kuukausittain – olivat ne sitten mitä vain punk-bändin keikasta kokeelliseen balettiin. Blogissa raportoin kuurini tuloksia, kirjoitan kirjoista, poikkean välillä matkailemassa sivupoluilla ja testaan tosielämän pakopelejä. Kulttuurikuuri ilmestyi ensin Cult24-lehden sivustolla ja muutti Extemporen sivuille kesällä 2014. Palautetta voi antaa joko kommentteina kirjoituksiin tai viestillä osoitteeseen meri.liukkonen (a) gmail.com.