SPOILAUSVAROITUS! Jos olet menossa After Dark Helsingin kauhuelämykseen Three Acts of Faith, ÄLÄ lue tätä kirjoitusta ennen visiittiäsi. Kokemuksesta saa ehdottomasti eniten irti, jos ei tiedä etukäteen, mitä odottaa.

After Dark Helsinki järjestää loka–marraskuussa jo kolmatta kertaa tiukasti täysi-ikäisille tarkoitetun kauhuelämyksen. Kuten aiemminkin, kyse on siis immersiivisestä eli osallistavasta teatterista; interaktiivisesta esityksestä, jossa näyttelijät voivat koskettaa osallistujia ja tunnelmaa luovat niin puvustus, maskeeraus, lavastus, valaistus kuin äänet. Esitys on käsikirjoitettu. Kävijä päätyy ikään kuin sisälle kauhuelokuvaan, ja kokemus voi olla hyvinkin voimakas.

Ensimmäisen kerran kauhutalo avautui vuosi sitten halloweenina hylättyyn hotelli Vuorantaan Vuosaaressa. Tämän vuoden huhtikuussa pelättiin Kampissa Marian sairaalan hylätyssä osassa. Tällä kertaa After Dark tekee puolestaan yhteistyötä hotelli- ja ravintola-alalla toimivan Restelin kanssa, ja elämys järjestetään tilausravintola Mestaritallissa Töölössä.

Janne_Haonpera_web

Kasvot peitetään naamarein. Kuva: Janne Haonperä

Aiemmat kaksi kertaa olivat nostaneet odotukseni korkealle. Molempien kertojen jälkeen olen myös miettinyt sitä, missä menevät minun rajani, ja miten hurjiin juttuihin olen valmis lähtemään mukaan. Innostuin, kun sain kutsun Three Acts of Faithin lehdistökierrokselle. Aloin epäröidä, kun luin, että tällä kertaa esitys kestää kaksi tuntia. Aiemmat show’t ovat olleet reilun puolen tunnin mittaisia. Jouduin tosissani pohtimaan, jaksaisinko oikeasti jännitystilaa useamman tunnin ajan.

Kuten nimi antaa ymmärtää, elämys liittyy tällä kertaa uskoon. Osallistujat ovat oudon uskonlahkon kokelaita, joita johdatetaan mystisen siirtymäriitin läpi. Vain osa selviää, moni ei. Tervetuloa mukaan! Seuraavaksi omia kokemuksiani lehdistökierrokselta.

Elämyksen aluksi jokainen pukeutuu muoviseen maskiin ja suojaviittaan. Meidät johdatetaan isoon saliin, jossa musiikki pauhaa ja omituinen olio häilyy isolla näytöllä. Seuraa sarja uskonmenoja. Meidät jaetaan kolmeen isoon ryhmään, joita jokaista johtaa oma papittarensa. Illan aikana saamme tunnustaa useaan otteeseen syntejämme papittarelle ja istua nöyrästi kädet niskassa ja pää alaspäin painettuna.

Ravintolan tilat ovat aiempiin paikkoihin verrattuna hyvin pienet, mikä rajoittaa hieman esitystä. Tällä kertaa emme säntäilekään ketään karkuun, vaan kauhu on jollain tapaa psykologisempaa. Yhdessä huoneessa istumme yltäkylläisyydestä notkuvan ruokapöydän ääreen. Pöydän päässä kaikkea käsillä olevaa hotkii mielipuolisen oloinen mies, jota papitar alkaa pian torua voimakkaasti. Mies syljeskelee ruokaa ympäriinsä, ja suojaviitoille tulee käyttöä. Yäk. Omaksi ruoaksi meille jaetaan omituista harmaata mössöä, joka tarjoillaan vauvanvaipasta. Lapan mössön vauhdilla suuhuni ja seuraan samalla muiden reaktioita. Mössö maistuu miedosti makealle ja pahviselle. Koostumus on niljakas.

Papitar antaa mielipuoli hotkijalle ”sianverta” juotavaksi. Mies kuukahtaa pian vähän odotetustikin kumoon. Illan aikana toki muutama ”kokelas” menettää myös henkensä. Viime keväänä ryhmä oli niin pieni, että sen sisälle ujuttautuneen näyttelijän teatterikuolema yllätti ja vähän shokeerasikin. Nyt meitä on niin paljon, että kuolematkin menevät hieman ohi.

Palaamme jälleen isoon seremoniahuoneeseen odottamaan ja tunnustamaan syntejä. Sieltä matka jatkuu hämärään tilaan, jossa meidät kytketään nippusiteillä ranteesta kiinni ketjuihin. Seuraa tosielämän pakopeli -osuus, jossa meillä on kymmenen minuuttia aikaa ratkaista, miten saamme kahleiden lukot auki. Lopulta joku alkaa aukoa nippusiteitä pihdeillä. Arvoitukset ovat hieman turhan hankalia tällä kertaa.

Tie vie seremoniahuoneen kautta ulos. Pihalla meidät komennetaan riviiin ja peittämään päämme perunasäkeillä. Sitten riennämme pitkässä letkassa kohti rantaa. Säkistä näkee hieman läpi, joten aivan sokkona ei sentään joudu kompastelemaan.

Ensikertalaisille Three Acts of Faith lienee varsin hurja kokemus. Itse tiesin jo parin viime kerran perusteella, mitä odottaa. Näyttelijöiden ajoittainen kovakouraisuus ei yllättänyt. Se kuitenkin vähän yllätti, että seksuaalisessa provokaatiossa on menty jälleen askel rajumpaan suuntaan edelliskertaan verrattuna. Jo viime kerralla osallistujat joutuivat omituisen ukon hipelöitäväksi huoneessa, jonka telkkarista tuli pornoa.

Tällä kertaa puolestaan menemme ulkokautta rantarakennukseen, jonka sisäseinät on töhritty siivottomilla teksteillä. Keskellä isoa huonetta on verta ja lakanalla peitetty kylpyamme. Ammeesta ponkaisee täysin alaston, verinen mies, joka alkaa ahdistella osallistujia sukupuoleen katsomatta. Seinällä pyörii kovaa pornoa, ja mies käskee meistä jokaista katsomaan sitä. Lopulta mies rupeaa ikään kuin itsetyydytyspuuhiin. Tätä en kyllä osannut odottaa. Mies myös komentaa kaksi onnetonta polvilleen maahan ja meidät muut koskemaan heitä. Hipaisen hellästi toista heistä olkapäähän. Aika ahdistavaa. Onneksi on viitat ja naamarit tavallaan pehmentämässä kokemusta. Välissä käymme myös seisomassa viimassa meren rannalla hirttosilmukka kaulassa. Hmm.

Kahden tunnin kierros päättyy uskonmenoihin suuressa salissa. Lopuksi suurin osa kokelaista lähetetään pois. Itse olen saanut jo ruokahuoneessa käteeni tussilla tehdyn merkin. Olin vähän ehtinyt jo jännittää, mitä se oikein tarkoittikaan. Onneksi ei mitään ikävää: muutaman muun kokelaan kera olenkin selviytynyt testeistä niin, että minut ilmeisesti hyväksyttiin lahkon jäseneksi.

Ari_Siliämaa_3

Tämänkin tyypin kanssa joutuu/pääsee tekemisiin. Kuva: Ari Siliämaa

Three Acts of Faith jättää aika hämmentyneeksi, kokemusta täytyy sulatella hetki. Jälleen olen samanaikaisesti sekä innostunut että ihmeissäni siitä, että olen innostunut. Aiempiin After Darkin tuotantoihin verrattuna tämä uusin on aika erilainen, sillä siitä puuttuu käytännössä kokonaan tietyntyyppinen mekaaninen säikyttely, yksin oleminen tai esimerkiksi ahtaisiin paikkoihin liittyvät kammotuskohdat. Omalta kohdaltani voin sanoa, että ensimmäinen tuotanto Vuorannassa oli minusta ylivoimaisesti pelottavin. Tämä tosin johtuu varmasti myös siitä, että kaikki oli silloin minulle täysin uutta. Keväällä Marian sairaalassakin pelkäsin eniten silloin, kun jouduin muista eroon. Mestaritallissa vähän kuumotti välillä, muttei oikeastaan pelottanut.

Suurin kritiikin paikka on se, että lehdistökierroksella ryhmät olivat aivan liian isoja, mistä johtuen esitykseen sisältyi turhaa joutokäyntiä. Myöhemmin kuulin, että kierrokselle oli ilmeisesti tullut paljon enemmän ihmisiä kuin alun perin oli ilmoittautunut. Pieni odottelu toki on ihan hyväkin asia: pelkkää jännitystä harva taitaisi kestää paria tuntia putkeen. Näyttelijät myös haparoivat ajoittain vuorosanoissa, mutta tämä korjaantunee nopeasti. Illan tähtiä olivat ehdottomasti mielipuoli syömäri ja alaston mies. Eipä noita rooleja olisi voinut tätä autenttisemmin ja uskottavammin hoitaa.

Ruokapöytäkohtaus oli ihan oikeasti ällöttävä. Pientä miinusta tulee vain siitä, että tällä kertaa osa pöydän antimista on muovisia. Taustalla lienevät ainakin kustannussyyt, mutta tekoravut ja -kynttilät verottavat silti tunnelmaa. Toisaalta odotukset ovat korkealla, kun After Darkin ensimmäisessä tuotannossa kävijä  joutui kohtaamaan muun muassa aitoja hirven kappaleita.

After Dark Helsingin vauhti tuntuu vain kiihtyvän. Kolmen oman tuotannon lisäksi se on ehtinyt vuoden sisään toteuttaa myös alaikäisille avoimen kauhukokemuksen Linnanmäen huvipuistossa. Seuraavassa aikuisten tuotannossa joudutaan kyllä menemään jo melkoisen pitkälle, jos halutaan rikkoa vielä lisää rajoja. Tällä kertaa elämys oli tarkoitus järjestää myös Imatralla, mutta paikallinen poliisi ei ollut ajatukselle myötämielinen.

Mitä mieltä te lukijat olette? Olisitko valmis lähtemään aikuisten kauhutaloon? Jos olet osallistunut johonkin After Darkin tuotannoista, mitä pidit siitä?

After Dark Helsinki: Three Acts of Faith tilausravintola Mestaritallissa Helsingin Töölössä vielä pe 4.11. ja la 5.11. sekä ke 16.11. ja to 17.11.2016. Liput 80 e. Ikäraja 18 vuotta. Lisätiedot tästä ja tulevista tapahtumista After Dark Helsingin verkkosivuilta ja Facebook-sivulta. Lue myös kirjoitukseni ensimmäisestä kauhutalosta hotelli Vuorannassa ja toisesta Marian sairaalassa.

Kiitos pääsystä lehdistökierrokselle ke 26. lokakuuta! Ensimmäinen asiakaskierros oli la 29. lokakuuta. Tämän blogikirjoituksen pääkuvan kuvaaja: Ari Siliämaa.

 

Meri Liukkonen
Kulttuurikuuri-blogissa etsitään uusia kokemuksia. Tutkailen kulttuuria maallikon näkökulmasta, innostuneena ja suoraan. Taustaksi kerrottakoon, että työskentelen vapaana toimittajana ja opiskelen suomen kieltä ja kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Taidenäyttelyihin ja muihin rientoihin menoa suunnittelin aiemmin jatkuvasti, mutta toteutus ontui. Siksipä ryhdyin syksyllä 2013 kulttuurikuurille. Tavoitteenani on nautiskella ainakin muutamasta uudesta kokemuksesta kuukausittain – olivat ne sitten mitä vain punk-bändin keikasta kokeelliseen balettiin. Blogissa raportoin kuurini tuloksia, kirjoitan kirjoista, poikkean välillä matkailemassa sivupoluilla ja testaan tosielämän pakopelejä. Kulttuurikuuri ilmestyi ensin Cult24-lehden sivustolla ja muutti Extemporen sivuille kesällä 2014. Palautetta voi antaa joko kommentteina kirjoituksiin tai viestillä osoitteeseen meri.liukkonen (a) gmail.com.