Nenäliinat esiin, on jälleen aika seurata Romeon ja Julian traagista rakkaustarinaa! Tällä kertaa William Shakespearen klassikkoteoksesta on tehnyt uuden version koreografi Natália Horečná. Ensi-ilta oli Suomen kansallisbaletissa elokuun lopussa. Jos Helsinki ja Oopperatalo tuntuvat olevan aivan liian kaukana, seuraava uutinen ilahduttaa: esityksen voi katsoa myös internetistä! Lisätiedot tämän kirjoituksen lopussa. Alla olevalla videolla tunnelmia baletin harjoituksista.

Sitten itse arvioon. Ensinnäkin niistä nenäliinoista: niitä ei sitten tarvittukaan. Romeo ja Julia jätti lähinnä hämmentyneen olon, vaikka tanssia onkin aina kiehtovaa katsoa. Syynkin hämmennykseeni ymmärsin, kun luin, millainen ensimmäinen kosketukseni koreografi Horečnán teoksiin oli. Kävin pari vuotta sitten katsomassa Utopia of Another Continent -esityksen. Siihen verrattuna Romeo ja Julia jätti kylmäksi. Lavalla tanssittiin näyttävästi eikä mikään ollut sinällään vialla. Tunnetasolla vain ainakin minussa liikahti kovin vähän mikään. Sergei Prokofjevin musiikkikaan ei vedonnut, vaikka tiedän monien sitä ylistävän.

Näyttämöllä tapahtui monesti paljon. Ehkä jopa niin paljon, ettei Romeon ja Julian rakkaustarina oikein koskaan saanut riittävästi tilaa? Minua koskettivat illan aikana eniten kohtaukset, joissa tuntoja tulkitsivat hyvin pelkistettyihin, niukkoihin asuihin puetut parit, henget. Jotenkin he tavoittivat eniten traagisesti päättyvän, elämää suuremman rakkaustarinan tunnelmia. Näkemässäni esityksessä henkinä tanssivat Sari Ikonen, Sergei Popov, Aino Matikka ja Michal Krčmář.

7130-RJ20160818-333

Tiina Myllymäki ja Sergei Popov henkinä. Kuva: Sakari Viika / Suomen kansallisbaletti

Romeon rooliin (Nikolas Koskivirta) taas tuntui tulevan syvyyttä vasta loppupuolella, suorastaan vimmaisen epätoivoisen soolon aikana, kun Romeo luulee Julian kuolleen. Aloin jo valmistautua kyynelhanojen aukeamiseen. Pakkohan sen on liikuttaa, kun Julia (Lucie Rákosníková) huomaa Romeon surmanneen itsensä! Eipä liikuttanut, sillä Julia ei oikeastaan tuonut näitä tuntemuksia tanssin keinoin esiin. Sen sijaan musiikki ja liike pysähtyivät. Samalla kohta, joka olisi voinut olla koko näytöksen koskettavin hetki, jäi omituisen vaisuksi.

7129-RJ20160819-497

Antti Keinänen, Eemu Äikiö, Samuli Poutanen, Frans Valkama ja Kamill Ariston Chudoba. Sukujen taistot. Kuva: Sakari Viika / Suomen kansallisbaletti

Pääpari oli sympaattinen, mutta minusta illan parhaat suoritukset nähtiin kuitenkin sivuosissa. Linas Kavaliauskas erottui isä Lorenzona muutenkin kuin jännittävillä asuillaan. Evaldas Bielinis teki pienen mutta ilahduttavan roolin postinkantajana, jonka ilmeet ja eleet välittyivät hienosti katsomoon asti. Henget puhuttelivat, ja varsinkin monet hyvin kokeneet tanssijat esiintyivät valovoimaisesti.

Natália Horečnán liikekieli on minusta varsin helposti tunnistettavaa. Koreografiassa on paljon nostoja ja muita vaativan näköisiä liikkeitä parin kanssa. Kyllä tätä mielellään ihastelee!

Olisi mielenkiintoista kuulla muiden mielipiteitä tästä teoksesta. Jos olet nähnyt kansallisbaletin Romeon ja Julian, mitä olit mieltä? Liikutuitko?

Romeo ja Julia Suomen kansallisbaletissa 23.9. asti. Kantaesitys oli 26.8.2016, kävin katsomassa 27.8. esityksen. Rooleissa osin kaksoismiehitys. Liput 15–119 e. Kokonaiskesto 2 h 5 min, 30 min väliaika. Lisätiedot Kansallisbaletin kotisivuilta. La 3.9. esitys on katsottavissa Helsingin Sanomien verkkosivuilla HSTV:ssä.

Kiitos kansallisbaletille vapaalipusta esitykseen! Tämän kirjoituksen pääkuvassa Romeona Ilja Bolotov ja Juliana Linda Haakana. Kuva: Sakari Viika / Suomen kansallisbaletti.

Meri Liukkonen
Kulttuurikuuri-blogissa etsitään uusia kokemuksia. Tutkailen kulttuuria maallikon näkökulmasta, innostuneena ja suoraan. Taustaksi kerrottakoon, että työskentelen vapaana toimittajana ja opiskelen suomen kieltä ja kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Taidenäyttelyihin ja muihin rientoihin menoa suunnittelin aiemmin jatkuvasti, mutta toteutus ontui. Siksipä ryhdyin syksyllä 2013 kulttuurikuurille. Tavoitteenani on nautiskella ainakin muutamasta uudesta kokemuksesta kuukausittain – olivat ne sitten mitä vain punk-bändin keikasta kokeelliseen balettiin. Blogissa raportoin kuurini tuloksia, kirjoitan kirjoista, poikkean välillä matkailemassa sivupoluilla ja testaan tosielämän pakopelejä. Kulttuurikuuri ilmestyi ensin Cult24-lehden sivustolla ja muutti Extemporen sivuille kesällä 2014. Palautetta voi antaa joko kommentteina kirjoituksiin tai viestillä osoitteeseen meri.liukkonen (a) gmail.com.