Rakkautta on vihreä vati peräpukamaleikkauksen jälkeen. Näin ainakin yhdessä niistä tarinoista, joita pääsee lukemaan päättyneitä suhteita käsittelevässä näyttelyssä. Toki itse vatikin on näytillä.

Heti alkuun täytyy myös mainita kolme mainiota asiaa tästä Helsingin kaupunginmuseon näyttelystä: Ensinnäkin näyttelyyn pääsee aivan ilmaiseksi, sillä museoon ei ole pääsymaksua. Toiseksi sinne on todella helppo vaikkapa vain pistäytyä, sillä näyttely ei ole hirvittävän laaja ja museo sijaitsee näppärästi Senaatintorin laidalla. Juuri remontoidut tilat näyttävät hienolta, ja niissä on muutakin katsottavaa kuin vain särkyneiden sydänten museo.

Kolmanneksi – nyt etenkin kotisohvalla viihtyvät ja muualla kuin Helsingissä asuvat kuulolle – näyttelyä pääsee osin katsomaan myös internetissä! Kaikki suomalaiset tarinat ja esineet eivät mahtuneet esille kaupunginmuseoon, joten niitä on nyt kerätty omalle verkkosivustolleen. Joukossa on toki myös samoja muistoja kuin itse näyttelytilassa Helsingissä. Lisäksi tarinoita voi tulla vielä lisää, sillä jokaisella on mahdollisuus jättää omansa julkaistavaksi saman sivun kautta.

Museum of Broken Relationships 1__webiso

Muun muassa värikkäät kainalasauvat ja käyttämätön hääpuku muistuttavat päättyneistä suhteista. Kuva: Maija Astikainen.

Museum of Broken Relationships -näyttely koostuu siis nimettömästi lahjoitetuista esineistä ja tarinoista, jotka liittyvät katkenneisiin suhteisiin. Osa kokoelmasta on kerätty Suomesta, osa tuotu ulkomailta pysyvästä näyttelystä, joka on esillä Kroatian Zagrebissa. Suomesta lahjoituksia kertyi kaupunginmuseon mukaan lähes sata, ja niistä noin puolet pääsi esille Helsinkiin. Kun näyttely päättyy, pääsevät suomalaisten muistot osaksi kansainvälistä kokoelmaa.

Museo sai alkunsa kahden kroatialaisen taiteilijan, Olinka Vištican and Dražen Grubišićin, erosurusta. Kokoelmassa ei kuitenkaan ole pelkästään parisuhteisiin tai ylipäätään romanttisiin kohtaamisiin liittyviä esineitä tarinoineen, vaan myös esimerkiksi äidiltä saatu, puuhun kaiverrettu maisemataulu ja jopa lemmikkisiilin eutanasiatodistus.

Myös tarinat edustavat elämän eri puolia. Osa tarinoista on kirjoitettu niin, että niissä on tragikoomisia aineksia. Esillä on muun muassa ruosteinen vispilä muistona naisesta, jolla oli vispilänkauppaa muuallakin kuin kotona. Joissakin kertomuksissa vallitsevana tunteena on haikeus ja kiitollisuus. Jotkut tarinat taas ovat vain todella rankkoja ja surullisia, kun ihmiset kertovat esimerkiksi kokemastaan äärimmäisestä väkivallasta. Useimmista onneksi välittyy kuitenkin se, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta, tai vähintäänkin toivo siitä, että elämä jatkuisi. Lasten silmille tämän näyttelyn tekstit eivät silti sovi.

Näyttelytila tuntuu ensinäkemältä yllättävän pieneltä, mutta sitäkin enemmän yllättää se, miten paljon tilassa riittää katsottavaa ja luettavaa. Kannattaa kuitenkin varautua tungokseen: lauantai-iltapäivänä väkeä oli aivan liikaa, eikä keskiviikkona puolenpäivän aikaankaan tarvinnut kärsiä yksinäisyydestä.

Museum of Broken Relationships 2__webiso

Katkelma tarinasta, joka liittyy kuvan etualan lasipurnukkaan: ”Purkki on ollut kotona minua muistuttamassa siitä kuinka pääsin eroon lääkkeistä ja tästä uuvuttavasta suhteesta. Nyt on aika lahjoittaa muistojen purkki eteenpäin.” Kuva: Maija Astikainen.

Näyttelystä moni tarina jäi mieleeni pyörimään. Päällimmäiseksi ajatukseksi nousi kuitenkin se, kuinka jaamme samanlaisia kokemuksia ja tunteita eri puolilla maailmaa. Toki rupesin myös pohtimaan, mitä itse kannan mukanani päättyneistä suhteista: niistä ihmisistä (ja minulla myös eläimistä), jotka kuuluvat nykyiseen elämääni vain muistoina. Olisinko valmis luopumaan noihin suhteisiin liittyvistä esineistä? Haluaisinko tehdä niin?

Kävin tällä kertaa katsomassa vain eronäyttelyn. Kaupunginmuseossa on kuitenkin myös paljon muuta. Senaatintorin laidalla kuluukin varmasti rattoisasti vaikkapa sateinen iltapäivä.

Museum of Broken Relationships Helsingin kaupunginmuseossa (Aleksanterinkatu 16) su 11.9.2016 asti. Aina vapaa pääsy! Avoinna ma–pe klo 11–19 ja la–su 11–17. Lisätiedot museon verkkosivuilta. Verkossa pääset lukemaan erotarinoita ja katsomaan kuvia esineistä täällä.

Meri Liukkonen
Kulttuurikuuri-blogissa etsitään uusia kokemuksia. Tutkailen kulttuuria maallikon näkökulmasta, innostuneena ja suoraan. Taustaksi kerrottakoon, että työskentelen vapaana toimittajana ja opiskelen suomen kieltä ja kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Taidenäyttelyihin ja muihin rientoihin menoa suunnittelin aiemmin jatkuvasti, mutta toteutus ontui. Siksipä ryhdyin syksyllä 2013 kulttuurikuurille. Tavoitteenani on nautiskella ainakin muutamasta uudesta kokemuksesta kuukausittain – olivat ne sitten mitä vain punk-bändin keikasta kokeelliseen balettiin. Blogissa raportoin kuurini tuloksia, kirjoitan kirjoista, poikkean välillä matkailemassa sivupoluilla ja testaan tosielämän pakopelejä. Kulttuurikuuri ilmestyi ensin Cult24-lehden sivustolla ja muutti Extemporen sivuille kesällä 2014. Palautetta voi antaa joko kommentteina kirjoituksiin tai viestillä osoitteeseen meri.liukkonen (a) gmail.com.