Kreikan-reissuni toinen kohde oli suomalaisille varsin tuntematon saari, Milos, joka kuuluu Kykladien saariryhmään. Toukokuu ja kesäkuun alku on erinomainen aika saaren tutkimiseen, sillä silloin siellä ei ole paljoa turisteja ja hinnat ovat edullisemmat kuin kuumimpaan sesonkiaikaan heinä-elokuussa. Miloksesta saa eniten irti, jos jaksaa ja haluaa kävellä myös paikoin hieman haastavassa maastossa. Mäkiä on paljon ja polut ovat paikoin melko vaikeakulkuisia. Milos sopii erinomaisesti osaksi saarihyppelyä etenkin luonnossa viihtyville ja ulkoilusta pitäville ihmisille.

Saaren ehdottomasti parasta antia ovat todella vaihtelevat, toinen toistaan upeammat ja erikoisemmat maisemat. Myös kulttuurista ja historiasta kiinnostuneille riittää tekemistä, vaikka saaren yli 70 erilaista rantaa kutsuvat aktiivilomailijoitakin viettämään aikaa aurinkotuolissa lekotellen. Uimavedet ovat kristallinkirkkaita ja välkkyvät jalokivien sävyissä. Tässä suosikkini Milokselta:

Veneretki. Koko saaresta saa aivan uudenlaisen kuvan, kun sen näkee mereltä päin. Osa rannoista on piilossa niin, ettei niihin maateitse edes pääse. Rohkea tutkii vedenalaista elämää ja luolia kauniissa vesissä snorklaillen. Reissu kannattaa jo pelkästään siksi, että pääsee hämmästelemään, miten huikean paljon erilaisia kallioita voikaan olla. Milokselta on jo pitkään louhittu erilaisia kivilaatuja.

IMG_3240

Miloksella on lukematon määrä ihmisen tekemiä ja luonnon muokkaamia luolia.

IMG_3489

Onnellinen blogisti paratiisimaisemissa. Saaren ympärillä on uskomattoman kirkasta vettä, jonka väri vaihtelee eri paikoissa vaaleista tummiin jalokivisävyihin.

Syrmatat. Vanhat kalastajien kylät ovat todella tunnelmallisia ja kiehtovia kirkkaine väreineen. Sympaattinen ja kuvauksellinen Klima kannattaa käydä katsomassa samalla reissulla, kun vierailee katakombeissa ja muinaisessa teatterissa. Tämän artikkelin pääkuvanakin näkyvä, hieman syrjäinen Firopotamos nousi suosikkimaisemakseni Miloksella.

IMG_2956

Sunnuntai-illan huumaa Klimassa.

20160531_172250

Ihana Firopotamos. Voisiko vesi olla enää tätä kirkkaampaa?

Katakombit ja muinainen teatteri. Ensimmäiseltä vuosisadalta ajanlaskun alun jälkeen peräisin olevat katakombit eli hautaluolat ovat vaikuttava ja jopa maailman mittaluokassa harvinainen nähtävyys. Luolilla on mittaa 185 metriä. Niiden lähellä sijaitsee hieno muinainen teatteri, josta avautuvat näyttävät maisemat merelle.

IMG_3174

Katakombeihin eli muinaisiin hautaluoliin pääsi tutustumaan opastetulla kierroksella.

IMG_3187

Muinaista teatteria on kunnostettu hiljattain, ja työt taitavat vielä jatkua. Alhaalla vedenrajassa näkyy Kliman taloja.

Vanha rikkikaivos. Aavemaiseen paikkaan pääsee helpoiten mönkijällä tai maasturilla. Tavalliselle henkilöautolle tie on minusta liian haastava, sillä siinä on erittäin paljon kuoppia ja epätasaisuuksia ylipäätään. Rikkikaivoksesta on jäljellä paljon rakennelmia ja luolia. Luoliin en menisi sisälle enkä kyllä rakennuksiinkaan. Hylättyä kaivosta on kuitenkin todella kiehtovaa ihailla myös hieman etäämpää. Sen edessä voi ainakin periaatteessa uida, mutta itse jätin polskimiset väliin. Rikki on värjännyt veden vihreäksi. Miloksella on kiehtova kaivoshistoria ja edelleen myös aktiivista kaivostoimintaa.

20160604_150006

Hylätty rikkikaivos. Huomaa vihreäksi värjäytynyt vesi.

Profitis Ilias. Saaren korkeimman vuoren päältä aukeaa hienot näkymät kaikkiin ilmansuuntiin. Luonnonrauhasta pitäville suosittelen myös yöpymistä tämän 748-metrisen vuoren huipulla. Kirkko ylläpitää siellä vaatimattomia mutta toimivia yöpymistiloja. Huipulle pääsee myös autolla, mutta vaeltamisesta pitävä reippailee ylös kiviröykkiöillä merkittyä polkua pitkin. Polku on paikoin hieman haastava, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen. Seurana oli ainoastaan vuohia, jotka tosin kipittivät kellot kilkattaen kauemmas minut nähtyään. Miloksella on kuitenkin myös tappavan myrkyllisiä käärmeitä, joten patikoidessa kannattaa pitää silmät auki ja pukeutua pitkiin housuihin ja umpinaisiin kenkiin.

20160604_182028

Kuljin merkittyä polkua pitkin alas. Kuvan taka-alalla näkyy Miloksen itäpuoli, jolla on länsipuolta huomattavasti enemmän asutusta.

Plaka, Castro. Saaren itäosan korkeimman kukkulan päällä on tietysti kirkko. Kukkula on erittäin suosittu paikka auringonlaskun ihailuun eikä suinkaan syyttä: näkymät ovat hienot ja on upeaa seurata, miten aurinko yhtäkkiä näyttää uppoavan mereen. Huipulle reippaillaan kauniin Plakan kylän jyrkkien kujien kautta. Joidenkin mielestä auringonlasku on täältä katsoen jopa hienompi kuin Santorinilla, joka on kuulu auringonlaskuistaan. Samanlaista ryysistä ei ainakaan sesongin alkupuolella ollut kuin mitä olen kuullut Santorinilla olevan.

20160531_193747

Auringonlaskua katsomassa hieman pilvisenä iltana.

Ravintolat. Ravintolaruoka on Miloksellakin yleensä hyvää ja edullista. TripAdvisor voi osoittautua hyödylliseksi. Omaksi suosikikseni nousi satamakaupunki Adamasissa sijaitseva O Hamos, jossa nautin herkullisen ruoan lisäksi erittäin ystävällisestä palvelusta, viihtyisästä ympäristöstä ja mukavasta tunnelmasta. Ravintolan edessä on myös varsin kelvollinen ranta, jonne on hyvä vetäytyä sulattelemaan lounasta. Ainoa miinus siitä, ettei rannalle saanut tilattua jäätelöä. Drinkkejä olisi kyllä saanut.

IMG_3110

O Hamoksessa sai ainakin lounastaa rauhassa, vaikka ravintola onkin erittäin suosittu. Matalan sesongin matkailun etuja!

Käytännön vinkkejä: Milokselta saa hyvätasoisen yöpymispaikan varsin edullisestikin. Itse suosisin domatiaa, eli yksityisen ihmisen vuokraamaa huonetta tai huoneistoa. Parhaan hinnan saanee kysymällä vuokraajalta suoraan tarjousta. Ympäri saarta pääsee puolestaan helpoiten vuokraamalla auton, mönkijän tai skootterin. Bussi kulkee varsin harvoin eikä sillä ilmeisesti pääse esimerkiksi saaren vähemmän asutulle puolelle. Saarelle pääsee helposti ja kohtuuhinnoin lentämällä tai laivalla Ateenasta. Jos nyt valitsisin uudestaan, palaisin saarelta lentokoneella tolkuttoman hitaan laivan sijaan. Molempiin suuntiin matkattuna laivamatka kävi hieman yksitoikkoiseksi.

20160531_141737

Kykladien saariryhmän kylät tunnetaan muun muassa valkoisista taloistaan ja kapeista kaduistaan. Rappusilta ja mäiltä ei voi Miloksella välttyä.

Lopuksi vielä muutama varoituksen sana: Milos oli minulle lähes täydellinen matkakohde. Synkkiä sävyjä lomaan tuli kuitenkin siitä, että saarella on todella paljon sairaita kissoja. Käytinkin osan lomaviikostani Miloksen kissojen auttamiseen ja tutustuin samalla hyväsydämisiin ihmisiin, jotka niin ikään tekevät parhaansa eläimien puolesta jakamalla ruokaa ja hoitamalla sairastuneita.  Yritän nyt tehdä täältä Suomesta käsin jotain myös. Reissuilla on tullut aiemminkin vastaan kurjia ihmis- ja eläinkohtaloita, mutta missään en ole nähnyt yhtä paljon huonokuntoisia kissoja kuin Miloksella. Siksi tuskin palaan Milokselle, ellei tilanne muutu. Vaikeilta asioilta ja kurjuudelta ei pidä sulkea silmiään, mutta joskus on pakko päästä unohtamaan maailman pahuus.

Muuten saari ja koko Kreikka olivat minulle kuitenkin todella ihana kokemus.

20160531_143321

Kissoja yhdessä Plakan kahviloista. Nämä katit vaikuttivat varsin hyvinvoivilta, ja olivat heti kiinnostuneet vieraasta ihmisestä. ”Hmm… Josko tuolla olisi ruokaa?”

IMG_3028

Lähellä majapaikkaani kohtasin myös nämä kaverit. Milos elää turismin lisäksi ainakin maataloudesta. Vuohet ja lampaat määkivät eri puolilla saarea, ja aamuisin minut herätti usein kukko.

IMG_3762

Yksi Miloksen yli 70 rannasta. Tuuli sen verran, että päätin lähteä uimaan tätä suojaisammalle biitsille.

Tästä lähtien Kulttuurikuurissa seikkaillaankin sitten taas tukevasti Suomessa. Kesän aikana on tulossa vielä ainakin juttua festareista talkoolaisen näkökulmasta, kesäteatteria ja näyttelyvierailu. Kaikki menovinkit ovat edelleen hyvin tervetulleita. Suosittu pakopelisarja tulee myös jatkumaan viimeistään alkusyksystä.

Kaikki tämän kirjoituksen kuvat ovat blogin kirjoittajan Meri Liukkosen ottamia. Ethän kopioi kuvia blogista ilman lupaa, kiitos!

Meri Liukkonen
Kulttuurikuuri-blogissa etsitään uusia kokemuksia. Tutkailen kulttuuria maallikon näkökulmasta, innostuneena ja suoraan. Taustaksi kerrottakoon, että työskentelen vapaana toimittajana ja opiskelen suomen kieltä ja kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Taidenäyttelyihin ja muihin rientoihin menoa suunnittelin aiemmin jatkuvasti, mutta toteutus ontui. Siksipä ryhdyin syksyllä 2013 kulttuurikuurille. Tavoitteenani on nautiskella ainakin muutamasta uudesta kokemuksesta kuukausittain – olivat ne sitten mitä vain punk-bändin keikasta kokeelliseen balettiin. Blogissa raportoin kuurini tuloksia, kirjoitan kirjoista, poikkean välillä matkailemassa sivupoluilla ja testaan tosielämän pakopelejä. Kulttuurikuuri ilmestyi ensin Cult24-lehden sivustolla ja muutti Extemporen sivuille kesällä 2014. Palautetta voi antaa joko kommentteina kirjoituksiin tai viestillä osoitteeseen meri.liukkonen (a) gmail.com.