Harva aikuinen varmaan tarttuu vapaaehtoisesti kirjaan, joka on luokiteltu nuortenromaaniksi. Yksi suurimmista kirjallisista oivalluksistani alkuvuonna on ollut se, että kolmekymppinenkin voi nauttia ensisijaisesti teineille kirjoitetuista teoksista. Välillä on ihanaa unohtaa tosimaailman murheet ja uppoutua vaikkapa yliluonnolliseen romantiikkaan. Luin yliopiston kurssia varten vinon pinon nuortenromaaneja. Tässä suosikkini:

The Fault in Our Stars (Tähtiin kirjoitettu virhe). Jo tämän teoksen alkuasetelmat tuovat herkälle kyyneleet silmiin: 16-vuotias Hazel sairastaa parantumatonta syöpää. Hän joutuu kuljettamaan mukanaan happipulloa ja käyttämään öisin hengityslaitetta. Nuorten syöpäpotilaiden tukiryhmässä Hazel kohtaa 17-vuotiaan Augustuksen, jonka jalka on amputoitu syövän takia. Nuoret ihastuvat, rakastuvat ja alkavat seurustella. Teos kuvaa lämpimästi mutta realistisesti syöpään sairastuneen ajatuksia ja toisaalta tuo esiin myös ensirakkauden ihanuuden. Jouduin ajoittain pitämään lukemisesta taukoa, kun itketti niin kovasti. Romaanista on tehty myös elokuva, joka oli minusta ihan ok. Varauduin paketilla nenäliinoja, mutta en tarvinnut niitä. Suosittelen nimenomaan kirjaa. Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars), John Green 2012.

Kesytön, Susiraja 1

Kuva: Tammi

The Hunger Games (Nälkäpeli). Pelottava ja surullinen dystopia pistää ajattelemaan. Luin kolmiosaisen sarjan ensimmäisen osan, jossa 16-vuotias Katniss joutuu taistelemaan hengestään ja surmaamaan muita nuoria karulla areenalla. Teoksen maailmassa rikkaat pitävät köyhiä kurissa järjestämällä vuosittain Nälkäpelin, johon arvotaan osallistujat. Nälkäpeli on samalla myös irvokas tositelevisiosarja, jota hyväosaiset seuraavat innoissaan. Tätä kirjaa en meinannut malttaa laskea käsistäni ollenkaan ja haluan pian lukea myös sarjan muut osat. Kirjailijan tausta tv-käsikirjoittajana näkyy siinä, että luvut päättyvät niin jännittävästi, ettei lukemista vain voi lopettaa. Neljästä elokuvasta olen nähnyt nyt kolme, ja viimeisenkin olen jo varannut kirjastosta. Nälkäpeli, Suzanne Collins 2008.

Twilight. Luin neliosaisen sarjan ensimmäisen osan Twilight (Houkutus). Teos eteni minun makuuni turhan hitaasti, mutta lukukokemus oli silti nautinnollinen. Juoni on varsin yksinkertainen: 16-vuotias Bella muuttaa isänsä luo Forksin pikkukaupunkiin. Koulussa Bella törmää upeaan Cullenin perheen nuorisoon ja ihastuu heistä yhteen, Edwardiin. Ensirakkaudesta tulee tavallistakin hankalampaa, kun selviää, että Edward on (yllätys, yllätys) vampyyri. Omalaatuinen rakkaustarina etenee ihastumisesta parisuhteeseen ja lopulta myös avioliiton auvoon, kun vain jaksaa lukea riittävän pitkälle sarjaa. Teinisaagasta on tietysti tehty myös supersuosittuja leffoja. Katsoin ne kaikki, ja ne tarjosivat ihanaa hömppäsiirappia. Viimeinen osa oli kyllä vähän pettymys, sillä siinä koko stoorin jännite hiipuu. En spoilaa ja kerro, miten tai miksi. Twilight: Houkutus, Stephanie Meyer 2005.

Susiraja. Twilightin kotimainen vastine, Susiraja-sarja koukutti ainakin ensimmäisellä teoksellaan. Siinä ainakin aluksi ihan tavallisena tyttönä pidetty Raisa ihastuu koulun komeimpaan poikaan, joka (yllätys, yllätys) sattuu olemaan ihmissusi. Onhan se nyt hauskaa eläytyä tarinaan, jossa Kainuun korven pikkukylässä suurin osa asukkaista on ihmissusia ja yksi vampyyri. Ah, ensirakkautta! Susiraja: Kesytön, Elina Rouhiainen 2012.

Mitäs mieltä te lukijat olette: maistuvatko nuortenromaanit vai eivät?

Blogikirjoituksen pääkuva: Meri Liukkonen. Ethän kopioi kuvia blogista luvatta, kiitos!

Meri Liukkonen
Kulttuurikuuri-blogissa etsitään uusia kokemuksia. Tutkailen kulttuuria maallikon näkökulmasta, innostuneena ja suoraan. Taustaksi kerrottakoon, että työskentelen vapaana toimittajana ja opiskelen suomen kieltä ja kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Taidenäyttelyihin ja muihin rientoihin menoa suunnittelin aiemmin jatkuvasti, mutta toteutus ontui. Siksipä ryhdyin syksyllä 2013 kulttuurikuurille. Tavoitteenani on nautiskella ainakin muutamasta uudesta kokemuksesta kuukausittain – olivat ne sitten mitä vain punk-bändin keikasta kokeelliseen balettiin. Blogissa raportoin kuurini tuloksia, kirjoitan kirjoista, poikkean välillä matkailemassa sivupoluilla ja testaan tosielämän pakopelejä. Kulttuurikuuri ilmestyi ensin Cult24-lehden sivustolla ja muutti Extemporen sivuille kesällä 2014. Palautetta voi antaa joko kommentteina kirjoituksiin tai viestillä osoitteeseen meri.liukkonen (a) gmail.com.