Anton Bruckner sävelsi useita “jättiläiskäärmeiksikin” kutsuttuja sinfonioita. Kahdeksasta virallisesta sinfoniasta viisi kestää yli tunnin, jopa keskeneräiseksi jäänyt yhdeksikkö, jonka kuulin huhtikuussa. RSO:n toukokuun konsertissa kuultu 8. sinfonia kesti 80 minuuttia, eli se on Brucknerin mittavin.

Henkilönä Brucker oli moniulotteinen, kuten RSO:n ohjelmalehtisestä käy hyvin ilmi: hän oli hyvin uskonnollinen ihminen, joka opiskeli pitkälle keski-ikään, ja soitti upeasti urkuja. Hänen käytöksensä oli usein kömpelöä, joskus jopa nöyristelevää, mutta silti hänestä tuli keisarin suosikki. Bruckner eli elämänsä poikamiehenä ja oli kummallisen kiinnostunut kuolemasta ja vainajista. Olut maistui säveltäjälle hyvin, ja kävipä joskus niinkin, että hän otti sävellysoppilaansa vastaan alasti. Bruckner ihaili yli kaiken Richard Wagneria, ja otti tältä paljon vaikutteita. (Aikalaisten mukaan hän meni liiankin lähelle.)

7. sinfonian kantaesityksessä Itävallan keisari Frans Josef I taputti konsertille seisaaltaan. Keisarin osoittaman suosion jälkeen Bruckner omisti 8. sinfoniansa hänelle. Frans Josef I  ja hänen vaimonsa keisarinna Elisabeth (Sissi) ovat muuten yhdet lempikuninkaalliseni Euroopan historiassa! Jos muistatte Romy Schneiderin Sissinä niin tiedätte mistä puhun, haha.

Kuva täältä.

Kapellimestari Kent Nagano. Kuva täältä.

8. sinfonian sävellystyö oli moninainen projekti. Ensimmäinen versio valmistui vuonna 1887 ja se lähetettiin kapellimestari Hermann Leville, jonka mielestä teos ei sopinut esitettäväksi sellaisenaan. Säveltäjä ärsyyntyi palautteesta, mutta teki kappaleeseen uudistuksia kahteen otteeseen ja sen kantaesitys oli Wienissä 1892. Muutokset eivät kuitenkaan loppuneet tähän: 1939 musiikkitieteilijä ja natsi Robert Haas yhdisteli alkuperäistä versiota ja virallista versiota yhteen natsistiseen propagandaan. Myöhemmät tutkijat ovat arvostelleet hänen tehneen liikaa omavaltaisia päätöksiä kappaleeseen. II maailmansodan jälkeen tehtiin vielä yksi versio, jota pidetään tänä päivänä suosituimpana. RSO:n konsertissa kuulimme kuitenkin Robert Haasin version yhdysvaltalaisen Kent Naganon johtamana.

Konsertin jälkeen kerroin kaverilleni, etten tiedä mistä kohdista kappaletta pidin eniten, sillä kaikissa osissa oli jotain kaunista, mahtipontista ja koskettavaa. Kaverini oli samoilla linjoilla, ja totesimme molemmat että pidimme konsertista, vaikkakin istuminen alkoi itselläni loppuvaiheessa jo vähän tuntua.

Anton Bruckner, RSO / Musiikkitalo 

Tuire Arjava
Parikymppinen nainen, joka rakastaa erilaisia kulttuuririentoja, kirjojen lukemista, klassista musiikkia, sekä hyvää ruokaa. Blogissa pääsee seurailemaan Helsingin erilaisia kulttuuritapahtumia, joskus muunkin Suomen ja ulkomaiden nähtävyyksiä. Viestiä voi laittaa osoitteeseen culturallifeofhelsinki(at)gmail.com :) Seuraa Twitterissä (Culturellelife), Facebookissa (Kulttuurielämää Helsingissä) ja Instagramissa (Kulttuurielamaahelsingissa).
Tuire Arjava