Tänään on virallisesti jo elokuu, ja aina yhtä haikeana toivotan sen tervetulleeksi. Koska konserttikausi on pian alkamassa, ja kevään konsertteja on vielä muutama postaamatta, yhdistin kaksi HKO:n konserttia yhteen.

17.3. Musiikkitalossa esitetyn konsertin alkuun kuulimme Hector Berliozia ja hänen alkusoittonsa teoksesta Rooman Karnevaali. Ranskalainen säveltäjä voitti viidennen yrityksensä jälkeen himoitun Rooman palkinnon, johon kuului rahan lisäksi residenssi vuodeksi Italiassa vuonna 1830. Tästä ajasta inspiroituneena Berlioz päätti kokeilla säveltää oopperaa, mutta puolivakavaa Benvenuto Cellini -oopperaa esitettiin vain neljästi. Sanotaan, etteivät niin laulajat kuin orkesterikaan ymmärtäneet hänen musiikkiaan. Vaikka Benvenuto Cellini oli pannukakku, Berlioz keksi koota tämän oopperan parhaat palat erilliseen alkusoittoon.

Tämän jälkeen kuulimme Prokofjevin 2. viulukonserton. Teos oli säveltäjälle viimeinen lännestä tehty teostilaus. “Konsertto valmistui mitä erilaisimmissa maissa: ensiosan pääteema Pariisissa, toisen osan pääteema Voronezissa, orkestraatio Bakussa ja kantaesitys Madridissa”, Prokofjev kirjoitti muistelmissaan. Viulukonserton soitti amerikkalainen Stefan Jackiw, joka aloitti viulunsoiton nelivuotiaana saatuaan lahjaksi lastenviulun. Hän aloitti psykologian opintonsa Harvardissa, mutta päätyi opiskelemaan musiikkia. Me molemmat seuralaiseni kanssa pidimme teoksesta ja Jackiw ihastutti taidoillaan.

Väliajan jälkeen oli illan oma suosikkini eli Antonin Dvorakin 7. sinfonia. Eräs musiikintutkija on sanonut kappaleesta näin: “En epäröi asettaa Dvorakin seitsemättä Schubertin C-duurin ja Brahmsin neljän sinfonian rinnalle taidemuotojen suurimpien esimerkkien sitten Beethovenin!”. Vaikka Dvorakin sinfonia on laajalti ylistetty, se on syystä tai toisesta myös saanut vähemmän huomiota. Säveltämisen aikaan Dvorakilla oli elämässään huolia, sillä sekä hänen äitinsä, että vanhin lapsensa oli kuollut. Kun Lontoon filharmoninen seura tilasi häneltä kappaleen, säveltäjä ilmoitti sen tulevan ravistelemaan maailmaa.

Viikko tämän konsertin jälkeen oli vuorossa Susanna Mälkin johtama HKO:n konsertti, jossa pianistina toimi Roger Muraron ja Valerie Hartmann-Claverin soitti ondes Martenotia. Illan aikana ohjelmassa oli OlivierMessiaenin teos Turangalîa, jonka kesto on huimat 80 minuuttia. Teoksen nimi on sanskriittia ja se käsittelee kuoleman jälkeen täyttymyksen saavaa rakkautta, joka ei ole enää aikaan ja paikkaan sidottua.

4976212_1_TurangallacPetra_Coddington_7

Valerie Hartmann-Claveri ja ondes Martenot. Kuva täältä.

Ennakko-odotuksista huolimatta konsertti meni nopeasti ja joukosta löytyi myös mieluisia osia. Kymmenosaisessa teoksessa pidin viidennestä (Tähtien veren ilo) ja kuudennesta (Rakkauden unen puutarha) osasta, jotka olivat mielestäni kauniita. Mutta olisittepa nähneet kaverini, joka oli haltioissaan koko konsertin ajan! Hän kertoi konsertin lopussa, että hänen vierustoverinsa oli nuokahdellut kesken konsertin, hups. Täytyy tosin hänen puolustuksekseen kuitenkin mainita, että kuudennen osan unenomainen maailma sai myös minut hieman uneliaaksi!

Turangalïa oli Messiaenin ensimmäinen merkittävä ulkomaalainen tilaus, joka valmistui II maailmansodan jälkeen. Teoksen reunaehdot, jotka laati Bostonin sinfoniaorkesterin ylikapellimestari Serge Koussevitzky, olivat nämä ”käytä niin paljon soittimia kuin haluat, kirjoita siitä niin pitkä kuin haluat ja sävellä siihen tyyliin kuin tahdot”. Siispä Messiaen sisällytti teokseensa lähes sata soittajaa ja teki siitä lähes puolitoistatuntisen. Bostonin ja New Yorkin konserteissa vuonna 1949 teos sai tulistuneen vastaanoton “En maksaisi tästä teoksesta penniäkään” ja “olisipa se edes kyllin huono sytyttämään mellakan”.  No, tästä ollaan tultu pitkä matka eteenpäin!

Berliozi, Dvorak, Messiaen, Prokofjev, HKO / Musiikkitalo

Tuire Arjava
Parikymppinen nainen, joka rakastaa erilaisia kulttuuririentoja, kirjojen lukemista, klassista musiikkia, sekä hyvää ruokaa. Blogissa pääsee seurailemaan Helsingin erilaisia kulttuuritapahtumia, joskus muunkin Suomen ja ulkomaiden nähtävyyksiä. Viestiä voi laittaa osoitteeseen culturallifeofhelsinki(at)gmail.com :) Seuraa Twitterissä (Culturellelife), Facebookissa (Kulttuurielämää Helsingissä) ja Instagramissa (Kulttuurielamaahelsingissa).
Tuire Arjava