Samaan aikaan kun maailmalla kuultiin tammikuussa Amerikan uuden presidentin mahtipontinen virkaanastujaispuhe, olimme kaverini kanssa kuuntelemassa HKO:n konserttia Musiikkitalossa. Harmaa ja tihkuinen sää tiivisti tunnelmani vallanvaihdoksesta täydellisesti.

Konsertin aluksi kuulimme Antonin Dvorakin alkusoiton konserttisarjasta Othello. Tiesin entuudestaan, että Verdillä on ooppera Othellosta, mutten tiennyt Dvorakin samannimisestä orkesterialkusoittosarjasta. Kolmesta osasta koostuva sarja (Luonto-elämä-rakkaus op 91.) on sävelletty vuonna 1892, juuri ennen kuin Dvorak muutti Yhdysvaltoihin. Sopi siis hyvin illan tapahtumiin! Sarjan on kokonaisuudessaan esitettynä tarkoitus kuvata ihmisen matkaa ylellisyydestä kohti pikkumaisuutta, jossa ihminen ei arvosta Luojan luomaa kauneutta. Kolmannen osan lisänimi Othello on suoraa viittausta Shakespearen tragediaan, jossa paholainen usuttaa rakastavaiset toistensa kimppuun. Dvorakin muistiinpanoista on löytynyt teoksen käsikirjoitus, jossa säveltäjä käy läpi päähenkilön tunnetiloja. Sekä kaverini että minä pidimme kappaleesta.

c622382bb78a6e364a0dd005ee2ec346

Kuva täältä.

Konsertin ohjelmalehtisestä käy ilmi, ettei säveltäjä Béla Bartok osannut itse soittaa viulua. Tämä seikka ei häntä kuitenkaan häirinnyt, sillä hän sävelsi paljon erilaisia jousisävellyksiä niin viululle kuin orkesterille. Kahdesta säveltämästään konsertosta ainoastaan jälkimmäinen esitettiin Bartokin elinaikana. Niinpä illan konsertissa kuultu 1908 valmistunut toinen viulukonsertto oli aikalaisille ensimmäinen kosketus säveltäjän viulukonserttoihin. Säveltäjän henkilökohtaisen elämän rakkaushuolet olivat vahvasti läsnä säveltämisen aikaan, mikä näkyy kappaleen tummansävyisessä tunnelmassa. Teos ei ollut kummankaan mielestä illan parhaimmistoa, mutta viulusoolon esittäjä Augustin Hadelich oli kyllä taitava!

Väliajalla huomasin että valta oli vaihtunut Yhdysvalloissa, jonne tosiaan myös Dvorak lähti 1800-luvun lopussa. Hänen teoksissaan soi usein vahvasti slaavilainen tunnelma, mikä mielestäni kuului hyvin konsertissa kuullussa 8. sinfoniassa. Dvorak itse kommentoi säveltäessään teosta näin ”Melodiat vain tulvivat päähäni!”. Pidin 8.sinfoniasta todella paljon, se oli kaunis ja mahtipontinen. Erityisesti mieleeni sinfonian kolmannen osan melankolinen allegro grazioso – Molto vivace.

Bela Bartokin 3. pianokonserton & Puinen prinssi – baletin voi muuten kuulla HKO:n konsertissa 26.5!

Bartok & Dvorak / HKO, Musiikkitalo 

 

 

Tuire Arjava
Parikymppinen nainen, joka rakastaa erilaisia kulttuuririentoja, kirjojen lukemista, klassista musiikkia, sekä hyvää ruokaa. Blogissa pääsee seurailemaan Helsingin erilaisia kulttuuritapahtumia, joskus muunkin Suomen ja ulkomaiden nähtävyyksiä. Viestiä voi laittaa osoitteeseen culturallifeofhelsinki(at)gmail.com :) Seuraa Twitterissä (Culturellelife), Facebookissa (Kulttuurielämää Helsingissä) ja Instagramissa (Kulttuurielamaahelsingissa).
Tuire Arjava