Oopperan juoni on vähintäänkin sekava: tarinaan kuuluu kreivi, hänen ystävänsä Figaro, kreivin rakastettu Rosina, edellä mainitun holhooja Bartolo, joka haluaa naida hänet, sekä musiikinopettaja Bartolo. Sevillan parturi perustuu Cesare Sterbinin Beaumarchais’n näytelmään vuodelta 1775 sekä Giuseppe Petrosellinin librettoon. Gioacchino Rossini sävelsi oopperan kahdessa viikossa (!) ja sen jatko-osa on Figaron häät, joka tosin on Wolfgang Amadeus Mozartin säveltämä. Nykyisestä suosiostaan huolimatta tämä(nkin) ensi-ilta oli aikanaan täysi floppi, sillä aikalaisten mielestä säveltäjä oli röyhkeä mennessään toisen italialaisen säveltäjän reviirille.

Käydessäni isovanhempieni luona päivää ennen oopperaa, sain kuulla, että isoäitini oli nuoruudessaan nähnyt Sevillan parturin viisi kertaa peräkkäin (ei tosin perättäisinä päivinä). Molempien isovanhempieni perheissä on toki ollut klassinen musiikki hyvin vahvasti läsnä, mutta erityisesti se näkyi vaarin perheessä, jossa käytettiin oopperoiden hokemia ja lauseita arjessakin. Tämä siksi, että perheessä oli ammattiviulisti, joka soitti Helsingin kaupunginorkesterissa joka siihen aikaan toimi myös oopperan orkesterina. Viulistina hän siis kuuli uransa aikana hyvin paljon oopperoita ja aarioita!

Kuten olen aikaisemmin sanonut, koomiset ja kepeät oopperat eivät ole lemppareitani. Täytyy kuitenkin todeta, että oopperan esiintyjät olivat nappiin valitut: he sopivat rooleihinsa mainiosti, äänet olivat pääsääntöisesti komeat ja kantavat ja yhteishenki oli saumatonta. Pidin erityisesti kreivistä (Tuomas Katajala), Rosinasta (Victoria Yarovaya) sekä Figarosta (Leon Kosavic), joka muuten tuli kolmanneksi viime Mirjam Helin -laulukilpailuissa. Mietin jo vakavissani, että jos Kosavic esiintyy joskus Figaron häissä pääroolissa, voisin tosissani harkita oopperan uudelleen näkemistä, haha. Oopperan ohjaus oli ehkä vähän turhan koominen, samoin vessahuumorin korostaminen. Oopperan lavasteet olivat ihania, voisin nimittäin ottaa lavastehuoneen antiikkisen sohvan ja ison työtuolin itselleni koska vain! Sevillan parturi on minulle toinen Rossinin ooppera, ensimmäinen oli Tuhkimo, joka oli muuten ensimmäisiä oopperoita, joihin isä minut vei.

Näkemämme Sevillan parturi oli viimeinen esitys tältä erää Kansallisoopperalta, joten on vaikea sanoa milloin se palaa ohjelmistoon. Meillä oli kiva ilta ja aika meni hurahtaen!

Sevillan parturi / Kansallisooppera

 

Tuire Arjava
Parikymppinen nainen, joka rakastaa erilaisia kulttuuririentoja, kirjojen lukemista, klassista musiikkia, sekä hyvää ruokaa. Blogissa pääsee seurailemaan Helsingin erilaisia kulttuuritapahtumia, joskus muunkin Suomen ja ulkomaiden nähtävyyksiä. Viestiä voi laittaa osoitteeseen culturallifeofhelsinki(at)gmail.com :) Seuraa Twitterissä (Culturellelife), Facebookissa (Kulttuurielämää Helsingissä) ja Instagramissa (Kulttuurielamaahelsingissa).
Tuire Arjava
Tuire Arjava

Tuoreet artikkelit (Katso lisää)