Minulla on ollut hyvin vähän vaikutusvaltaa siihen, mihin klassisen musiikin konsertteihin olemme menneet kaverini kanssa. Eikä siinä mitään, on ollut mukavaa kun ei ole tarvinnut miettiä sen kummemmin minne mennä vaan ainoastaan seurata kalenteria ja konserttien päivämääriä. Tästä on seurannut uusia kokemuksia ja omalta mukavuusalueelta poistumista, juuri sen vuoksi että meidän kahden musiikkimaut eroavat usein hyvinkin paljon toisistaan. HKO:n konsertissa marraskuun alussa oletin (ja toivoin), että konsertti valikoitui Mendelssohnin takia. Mutta miten väärässä olin, ensisijaisesti kaverini halusi kuulla Sofia Gubaidulinan (onpa vaikea nimi!) nykymusiikkia, kun taas Mendelssohnista hän ei niinkään välittänyt.

Sofia Gubaidulina on venäläinen nykysäveltäjä, joka on muuten nyt yli 80-vuotias. Hänen musiikissaan kuuluu vahvasti hänen uskonnollisuutensa, mikä ei miellyttänyt silloisia Neuvostoliiton viranomaisia. Säveltäjä Dmitri Šostakovitš kuitenkin tuki häntä. Kun Neuvostoliitto romahti, Gubaidulina sai esittää vapaammin sävellyksiään. Konsertin ohjelmalehtisestä käy ilmi, että Gubaidulina on säveltänyt paljon erilaisia tilaustöitä maailman huippuorkestereille, ja hän on saanut merkittäviä palkintoja työstään. 

Konsertin aluksi kuulimme Gubaidulinan kolmesta jaksosta koostuvan teoksen The Rider on the White Horse, joka sai kantaesityksensä vuonna 2002. Säveltäjä on kertonut itse, että ensimmäinen jakso vastaa Jumalan laskeutumista maan päälle ja Hänen ruumiillistumistaan, ja viimeinen kirkastumista ja Kristuksen nousua taivaaseen. Kaverini sanoi pitävänsä erityisesti säveltäjän energiasta kappaleessa, joka ilmenee esimerkiksi rumpujen käytössä. Itsekin olin ihan yllättynyt siitä, miten neutraalisti ja positiivisesti suhtauduin kappaleeseen. Olihan se hyvin erikoinen, mutta siitä löytyi mielenkiintoisia elementtejä. Kolmentoista minuutin osa oli hyvin suuri orkesteri täynnä tavallisuudesta poikkeavia soittimia, mikä myös teki osasta kiinnostavan. Toinen kappale oli Offertorium (eli Sielunmessu), joka on säveltäjän läpimurtoteos vuodelta 1980, jolloin Gubaidulina oli siis jo lähes viisikymppinen! Offertorium oli mielestäni erikoisempi ja ehkä oudompi kuin edeltävä osa, mutta sen loppupuolella ollut perinteisempi kohta oli kaunis.

Myös Mendelssohnin 5. sinfonia oli vahvasti uskonnollishenkinen. Tämä johtui siitä, että säveltäjä oli protestantiksi kääntynyt juutalainen, joka halusi kunnioittaa Augsburgin tunnustuksen 300-vuotisjuhlaa. D-duurisinfonian sävellystyötä haittasi Mendelssohnin sairastelu, eikä teos enää ehtinyt sen kesän juhlakonsertteihin. Kaksi vuotta kappaleen valmistumisen jälkeen se esitettiin Berliinissä, mutta säveltäjä itse ei suhtautunut teokseensa myönteisesti eikä tuonut sitä enää julkisuuteen eläessään. Hänen kuolemansa jälkeen sinfonia sai järjestysnumeron 5, vaikka todellisuudessa se on kronologisesti säveltäjän toinen teos. Itse ajattelin ennen teosta, etten ehkä pitäisi siitä, mutta yllätyksekseni asia menikin päinvastoin. Mietin jälkeenpäin, pidinkö esityksestä siksi, että nykymusiikin vastapainona Mendelssohn sopi tilanteeseen täydellisesti ja illan esitysten vastakkaisuudet toivat molemmista kappaleista parhaat puolet esiin. Puolituntinen meni kuin siivillä ja ilta oli mukava!

Sofia Gubaidulina & Felix Mendelssohn HKO / Musiikkitalo

Tuire Arjava
Parikymppinen nainen, joka rakastaa erilaisia kulttuuririentoja, kirjojen lukemista, klassista musiikkia, sekä hyvää ruokaa. Blogissa pääsee seurailemaan Helsingin erilaisia kulttuuritapahtumia, joskus muunkin Suomen ja ulkomaiden nähtävyyksiä. Viestiä voi laittaa osoitteeseen culturallifeofhelsinki(at)gmail.com :) Seuraa Twitterissä (Culturellelife), Facebookissa (Kulttuurielämää Helsingissä) ja Instagramissa (Kulttuurielamaahelsingissa).
Tuire Arjava