Oopperan juoni on varmaan monelle tuttu: Don Jose kohtaa tulisen mustalaistytön Carmenin ja yrittää saada hänet täysin itselleen. Carmenin tunteita ei voi kahlita, joten pian tämä lähtee Toreadorin matkaan. Mustasukkainen ja vihan sokaisema Don Jose lähtee heidän peräänsä kohtalokkain seurauksin.

Carmenin ensi-illassa vuonna 1875 yleisö järkyttyi oopperan siveettömyydestä, mutta onneksi nykyään yleisö on nähnyt pahempaakin, haha. Tarina perustuu muuten Henri Meilhacin ja Ludovic Halevyn pienoisromaaniin. Alan Ridningin Ooppera-kirjasta selviää, että Carmen luokitellaan komediaksi, vaikkakin itse tarina on traaginen. Tästä voidaan olla montaa mieltä. Päähenkilön esikuvana saattoi toimia Bizetin yökerholaulajatarystävä, mutta asiasta ei ole varmaa tietoa, sillä ystävätär kielsi asian elämäkerrassaan.

Muistan kun pienempänä viettäessäni aikaa koulun jälkeen isovanhemmilla katsoin isoäitini nauhoittamia Muumeja (hän nauhoitti kaikki jaksot VHS-kaseteille!) ja jotenkin kelasin niin pitkälle, että näin joko ooppera- tai elokuvaversion Carmenin lopusta. En tietenkään silloin tiennyt sen olevan Carmen, mutta jäin sitä silti ihmeissäni hetkeksi katsomaan. Ja vielä tänäkin päivänä muistan kyseisen kohdan. Mutta kuten tiedämme, oopperakärpänen ei silloin vielä iskenyt minuun, joten asia jäi siihen.

Carmen_17-01-31_049-1-1000x641

Carmen; Katija Dragojevic; Melis Jaatinen; Margarita Nacér. Kuva Oopperan sivuilta.

Seuraava kohtaamiseni Carmenin kanssa oli muutama vuosi sitten oopperassa. Itse asiassa tajusin, että ystävänpäivänä näkemäni oopperan produktio oli sama kuin viimeksi. Jopa siskoni on nähnyt 2000-luvun alussa saman produktion, jossa tarina on siis siirretty 1930-luvun rauhattomaan Espanjaan.

En edelleenkään ole vakuuttunut tarinan siirtämisen toimivuudesta, mutta kaikkien muiden mielestä se oli ihan hyvä. Jopa henkilö, joka yleensä ei pidä modernisoinneista, sanoi pitäneensä tästä versiosta. Tosin kohtausten alussa olevien ”Dressmann-kävelyiden” (tiedättehän sen Dressmannin mainoksen, jossa pukumiehet kävelevät hidastetusti) funktio jäi meille vähän epäselväksi.

Carmen_17-01-30_081-1000x685

Carmen; Katija Dragojevic; Daniel Johansson. Kuva Oopperan sivuilta.

Carmenin juoni ja musiikki ovat todella kauniita. Ja Ranskan kieli, ah! Jännitin oopperan alussa sitä, miten tällä kertaa laulajien äänet kestävät ja kantavat, erityisesti Carmenin vaativan Habaneran.

Lisämausteen iltaan toi se, että pääosan tenori Daniel Johansson oli flunssassa eikä näin ollen voinut laulaa osaansa. Hän kuitenkin näytteli Don Josen roolin, ja lavan vieressä ollut tuuraaja lauloi hänen librettonsa.

Jostain syystä kaikilla laulajilla oli alussa käynnistymisvaikeuksia, mutta väliajan jälkeen äänet olivat komeat. Pidin erityisesti päähenkilöistä ja heidän välisistään kemioista. Kolmikko oli tarinaan nähden uskottava ja vakuuttava (mikä ei ole aina näin), ja Mari Palo sopi hyvin Micaelan rooliin.

Carmenia esitetään enää kahtena keskiviikkona, 22.2 ja 1.3, mutta näytökset on jo myyty loppuun. Carmen on kuitenkin niin ikiklassikko, että eiköhän se taas tule pian Kansallisoopperan ohjelmistoon!

 Carmen/Ooppera 2.2.2017 – 1.3.2017

Tuire Arjava
Parikymppinen nainen, joka rakastaa erilaisia kulttuuririentoja, kirjojen lukemista, klassista musiikkia, sekä hyvää ruokaa. Blogissa pääsee seurailemaan Helsingin erilaisia kulttuuritapahtumia, joskus muunkin Suomen ja ulkomaiden nähtävyyksiä. Viestiä voi laittaa osoitteeseen culturallifeofhelsinki(at)gmail.com :) Seuraa Twitterissä (Culturellelife), Facebookissa (Kulttuurielämää Helsingissä) ja Instagramissa (Kulttuurielamaahelsingissa).
Tuire Arjava