Kuten ilmestyessään, myös tällä hetkellä Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth on saanut osakseen suurta kohua. Ensi-illan arvostelusta vilkaisin vain Hannu-Ilari Lampelan otsikon ”Torvisoittokunta marssii paikalle aina, kun Šostakovitšin kalanhajuisessa oopperassa on seksiä ” ja arvasin heti, että nyt on luvassa jotain hyvin erilaista. Ja sitähän se oli.

Dmitri Sostakovitsin Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth valmistui vuonna 1934, jolloin se kantaesitettiin Leningradissa. Ooppera perustuu Sostakovitsin ja kirjailija Nikolai Leskovin tekemään librettoon (eli käsikirjoitukseen) sekä jälkimmäisen samannimiseen pienoisromaaniin. Tarinassa onneton ja yksinäinen kauppiaanrouva rakastuu renkiinsä ja on valmis tekemään mitä vain saadakseen olla rakastettunsa kanssa – vaikka murhaamaan miehensä.

C79A9623-1000x667

Kuva täältä. Koit Soasepp; Svetlana Sozdateleva.

Oli mielenkiintoista lukea wikipediasta, miten ooppera sai aluksi hyvinkin innostuneen vastaanoton, ja sitä kutsuttiin ”neuvostokulttuurin suurvoitoksi”. Mutta jo pari vuotta myöhemmin se haukuttiin täysin lyttyyn, mikä ajoi Sostakovitsin itsemurhan partaalle. (Mutta onneksi hän ei tehnyt sitä!) Jopa hirviödiktaattori Stalin oli aikalaisten mukaan järkyttynyt oopperan modernisuudesta ja seksuaalisesta riettaudesta. Se, että oopperaa esitettiin paljon myös ulkomailla, sai neuvostoliittolaiset vakuuttumaan siitä, että esitys oli turmiollinen. Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth ilmeisesti hyllytettiin Neuvostoliitossa peräti 27 vuodeksi, minä aikana säveltäjä muokkasi oopperaansa.

Kuten seuralaiseni sanoi, tuntui siltä, että ohjaaja Ole Anders Tandbergillä oli jäänyt välillä vähän liikaa päälle se seksuaalisuuden ylikorostaminen, mikä näkyi varsinkin oopperan alkupuolella. Parissa kohtaa minun teki ihan pahaa katsoa. Olin erityisen iloinen illan esiintyjistä, sillä heillä oli vahvat äänet ja hienot roolihahmotulkinnat. Syy siihen, että tarina oli siirretty Venäjältä (tai Neuvostoliitosta?) Norjaan, ei ollut meille täysin selvä, mutta se tuntui ihan toimivalta. Välillä tosin pohdin, onko esitys suunnattu jotenkin erityisesti naisille, kun lavalle marssitettiin tuon tuostakin vähäpukeisia miehiä. Musiikki oli todella upeaa, ja todettiinkin, että oopperan orkesteri on kyllä komean kuuloinen. Ja Sostakovits tietysti kuuluu omiin suosikkisäveltäjiini!

7270-C79A0975-1000x667

Kuva täältä. Svetlana Sozdateleva.

Oopperan tarina oli koskettava ja inhimillinen, mutta olimme vähän eri mieltä toteutuksen onnistuneisuudesta. Yksi rakasti esitystä, ja toinen pohti miksi pilata niinkin hieno tarina turhilla lisukkeilla, jotka vievät huomiota ydinasiasta. Minä sijoittunen johonkin näiden kahden mielipiteen välimaastoon. Ihana vanhempi sukulaiseni pohti esityksen jälkeen, voiko näinkin rietasta ja rankkaa esitystä rakastaa näin paljon. Kaikkea en esityksessä ymmärtänyt, enkä kaikesta pitänyt, mutta kaiken kaikkiaan ooppera oli hyvin vaikuttava. Ja täytyy sanoa, että yli kolmituntinen ooppera meni hyvin kevyesti. Ehdinkin jo suositella sitä kaverilleni!

Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth/Ooppera 27.1-24.2.2017

 

Tuire Arjava
Parikymppinen nainen, joka rakastaa erilaisia kulttuuririentoja, kirjojen lukemista, klassista musiikkia, sekä hyvää ruokaa. Blogissa pääsee seurailemaan Helsingin erilaisia kulttuuritapahtumia, joskus muunkin Suomen ja ulkomaiden nähtävyyksiä. Viestiä voi laittaa osoitteeseen culturallifeofhelsinki(at)gmail.com :) Seuraa Twitterissä (Culturellelife), Facebookissa (Kulttuurielämää Helsingissä) ja Instagramissa (Kulttuurielamaahelsingissa).
Tuire Arjava