En useinkaan käy esityksissä, joihin sisältyy (teko)verta, aseita tai väkivaltaa, sillä olen tunnetusti naurettavan herkkä edellä mainituille asioille. Sen sijaan pidän komedioista ja esityksistä, joissa on vakavampiakin pohdintoja. Kansallisteatterin Juha Jokelan näytelmä Sumu oli juuri tällainen.

Kansallisteatterin näytelmässä pohditaan miten Suomen (ja suomalaisten yritysten) tulisi suhtautua Venäjään tämänhetkisessä poliittisesti epävarmassa tilanteessa. Sumu sijoittuu periaatteessa Krimin kriisiin ja vuosien 2014-2015 väliin, mutta aihe on tärkeä tälläkin hetkellä. Näytelmän pääteemana olivat eettiset kysymykset siitä, onko tärkeämpää pitää kauppasuhteet kunnossa vai tuomita Venäjän toimet pakotteiden avulla. Suomi on historian saatossa ollut monesti vaikeassa asemassa sijaitessaan Venäjän vieressä, joten nämä kysymykset ovat hankalia ja mielenkiintoisia pohdittavia.

Kaikki postauksen kuvat Kansallisteatterin sivuilta.

Kaikki postauksen kuvat Kansallisteatterin sivuilta.

Sumu kertoo kolmen miehen yrityksestä, joka myy uutta innovaatiotaan Venäjälle. Yrityksen markkinointipäällikkö (ihana Kari Ketonen) haluaa edistää projektia moraalisista seikoista huolimatta, päätutkija (Jani Karvinen / Teijo Eloranta) ei taas haluaisi tehdä minkäänlaista yhteistyötä venäläisten kanssa, ja toimitusjohtaja (Timo Tuominen) yrittää myötäillä Suomen valtionjohtoa ja näiden linjaa, jossa pyritään pitämään hyvät kauppasuhteet Venäjään tuli mitä tuli. Samalla hän yrittää pitää yrityksen sisällä kaikki tyytyväisinä. Projektin avuksi palkataan suomenvenäläinen Larissa (Elena Spirina), jonka ansioluettelo on epäilyttävän hyvä. Kun matkustajakoneita alkaa putoilla ja Krim miehitetään, ystävysten välit alkavat rakoilla eikä paluuta enää ole.

Pääteemana olivat Suomen Venäjä-suhteet,mutta samalla jäin kotimatkalla pohtimaan Jokelan tarkoitusta tuoda näytelmään korkeakoulutettu ja älykäs nainen, joka ei tee koulutustaustaansa vastaavia töitä. Eikä tämä kuulemma ole ainoa kerta?

Näytelmän mielenkiintoisin heitto tuli Larissalta, joka totesi näin: ”Krim on Krim”. Jäin tätä seuralaiseni kanssa miettimään pitkäksi aikaa. Oliko tämä hänen ajatuksensa siitä, että niin venäläisten kuin länsimaiden pitäisi jättää Krim rauhaan ja antaa heidän itsensä päättää asioistaan?

Kaikki postauksen kuvat Kansallisteatterin sivuilta.

Kaikki postauksen kuvat Kansallisteatterin sivuilta.

Olin kuullut esityksestä paljon kehuja ja tuttavani, jota yleensä on vaikea miellyttää teatterin saralla, piti Sumusta paljon. Edellä mainittujen syiden takia odotukset olivat korkealla. Näytelmän aihe oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, näyttelijät todella hyviä (erityisesti pidin Kari Ketosesta ja Katariina Kaitueesta) ja dialogit hauskoja, vaikkakaan en itse mainostaisi esitystä komediana. Ehkä olisin kaivannut vähän enemmän uusia oivalluksia, mutta kaiken kaikkiaan ilta oli jälleen kerran hyvin onnistunut!

 SUMU / Kansallisteatteri (14.9.2016-26.4.2017)

Tuire Arjava
Parikymppinen nainen, joka rakastaa erilaisia kulttuuririentoja, kirjojen lukemista, klassista musiikkia, sekä hyvää ruokaa. Blogissa pääsee seurailemaan Helsingin erilaisia kulttuuritapahtumia, joskus muunkin Suomen ja ulkomaiden nähtävyyksiä. Viestiä voi laittaa osoitteeseen culturallifeofhelsinki(at)gmail.com :) Seuraa Twitterissä (Culturellelife), Facebookissa (Kulttuurielämää Helsingissä) ja Instagramissa (Kulttuurielamaahelsingissa).
Tuire Arjava