Viime syksynä Musiikkitalo kutsui useasti, ja yksi näistä konserteista oli HKO:n Mozart & Bruckner -konsertti. Välillä vähän naurattaa ja nolottaakin miten usein Musiikkitalossa käymme. Odotan innolla että kevään klassiset illat pääsevät taas vauhtiin.

 Illan konsertissa kuultiin ensin ihanan Cristina Cómez Codyn soittamana Mozartin Oboekonsertto C-duuri KV14, ja väliajan jälkeen Anton Brucknerin Sinfonia numero 4 es-Duuri ”Romanttinen”. Bruckner oli itselleni lähes tuntematon säveltäjä, samoin olivat molemmat kappaleet. Mozartin oboekonsertto oli hyvin tavallisen klassisen tyylikauden edustaja, mutta pidin oboen pehmeästä ja laulavasta äänestä. Kolmiosaiseen konserttoon kuului C-duurille nopea, hidas ja nopea osa, joissa orkesteri antaa tilaa oboelle ja myötäilee tätä.

Mu 0597web6

Oheinen kuva ei liity konserttiin. Kuvan alkuperä täällä.

Mozart itse asiassa sävelsi työn Salzburgin hoviorkesterin oboistille Giuseppe Ferlendisille. Koska erilaiset puhallinkonsertot tuottivat säveltäjälle niin paljon hankaluuksia, hän etsi käsiinsä vanhemman huilukonserttonsa ja vaihtoi siihen sävellajin sekä teki muita merkintöjä, jotta saisi siitä tarvittavan oboekonserton. ”Huijaus” meni läpi, ja teoksen alkuperäisversio julistettiin kadonneeksi, kunnes 1920 alkuperäisteksti löytyi arkistoista.

Anton Bruckneria sen sijaan ei aluksi pidetty lainkaan ensisijaisena säveltäjänä, vaan urkuvirtuoosina. Hänellä oli numeroneuroosi, jota hän ruokki puistokävelyillä mm. laskemalla ohittamansa patsaat ja kirjoittamalla sävellystensä valmistusajat minuutilleen ylös. Hänen sinfonioitaan ei arvostettu hänen eläessään, ja niitä valmistui ennen kuin edellistä teosta oli edes esitetty. Teoksen nimi ”Romanttinen” viitannee keskiaikaisiin ritaritunnelmiin. Neliosaisen teoksessa voi kuulla ns. Bruckner-rytmin, jonka tunnistaa myös kolmannesta osasta. Itse pidin erityisesti ensimmäisestä ja viimeisestä osasta. Finaalin loppu oli välillä ihanan mahtipontista ja vaikuttavaa, toisinaan taas kauniin kaihoavaa.

Vaikkeivat illan konsertit olleetkaan omia lemppareitani, tutustuttuani Brucknerin musiikiin huomasin pitäväni siitä, erityisesti 6. sinfoniasta. Innostukseni on tarttunut myös lähipiiriini, ja toiveena olisikin mennä keväällä kuuntelemaan Bruckneria enemmän.Tässä alkaakin olla lippujen kanssa vähän kiire, sillä Musiikkitalon liput menevät tunnetusti nopeasti! Seuraavan kerran Mozartia ja Bruckneria voi muuten kuulla 5.4 ja 6.4, kun HKO esittää Mozartin Pianokonserton nro 24 ja Anton Brucknerin 9. sinfonian (1896).

Tuire Arjava
Parikymppinen nainen, joka rakastaa erilaisia kulttuuririentoja, kirjojen lukemista, klassista musiikkia, sekä hyvää ruokaa. Blogissa pääsee seurailemaan Helsingin erilaisia kulttuuritapahtumia, joskus muunkin Suomen ja ulkomaiden nähtävyyksiä. Viestiä voi laittaa osoitteeseen culturallifeofhelsinki(at)gmail.com :) Seuraa Twitterissä (Culturellelife), Facebookissa (Kulttuurielämää Helsingissä) ja Instagramissa (Kulttuurielamaahelsingissa).
Tuire Arjava