Richard Wagner oli ensimmäinen säveltäjä, jonka musiikkiin ihastuin: se oli mahtipontista ja tunteisiin vetoavaa. Ja okei, jos säveltäjän musiikkia kuuntelee sen kuusi tuntia päivässä neljänä päivänä viikon sisään, niin pakko kai siinä on olla sitä jotain?

Saksalainen oopperasäveltäjä syntyi 1813 perheeseen, jossa isäpuoli, sisko sekä veli olivat näyttelijöitä. Koulun hän kävi Leipzigissa, missä myös Mendelssohn, Schumann ja Bach ovat vaikuttaneet. Kiinnostuksen musiikkiin Wagner sai taidealalla (näyttelijä, taidemaalari ja runoilija – varsinainen monilahjakkuus siis!) työskentelevältä isäpuoleltaan, joka vei häntä teattereihin. Erityisesti poika innostui oopperoista Taika-ampuja ja Fidelio sekä Beethovenin 9. sinfoniasta.

Aluksi hänen omat oopperayrityksensä eivät ottaneet kantaakseen, vaan hän matkusti ympäri Eurooppaa toimien kapellimestarina mm. Magdeburgissa, Königsbergissä ja Riiassa. Toimeentulon puolesta säveltäjä sai todenteolla taistella, joutuipa hän kerran jopa velkavankeuteenkin. Rahaa hän sai lähinnä kirjoittamalla sanomalehtinovelleja, säveltämällä ”tyhjänpäiväisiä” ranskalaisia romanssilauluja ja laatimalla soittimille sovituksia suosituimmista kappaleista. Samalla Wagner pääsi katsomaan oopperaesityksiä ja perehtymään edeltäjiinsä.

Vastoinkäymisistään huolimatta hän työskenteli tarmokkaasti ja sai teoksensa Lentävän Hollantilaisen sekä Rienzin valmiiksi. Wagnerin uran käänteenä voidaan pitää muuttoa Dresdeniin ja hovikapellimestarin virkaa kaupunginteatterissa 1843. Vallankumouksen aikaan säveltäjän piti paeta Dresdenistä kahdeksitoista vuodeksi. Apua pakenemiseen sekä tuotantonsa esittämiseen Saksassa hän sai ystävältään ja kollegaltaan Franz Litziltä (jonka tyttären kanssa hän meni myöhemmin naimisiin). Pakonsa aikana hän sai kirjoitettua Nibelungin sormuksen sekä Tristanin ja Isolden valmiiksi.

Hänet vapautettiin maanpakolaisuudesta 1861 minkä jälkeen hän jatkoi Tristanin ja Isolden sekä Nürnbergin mestarilaulajien sävellystyötä. Erilaisten konfliktien jälkeen Wagner alkoi valmistella Nibelungin tetralogia -sarjaa ja hän vaati tämän esittämiseen omaa suurteatteria. Vaikka tetralogia oli suosittu, se johti tappioihin, jotka lopulta maksoi Baijerin kuningas. Tämän raskaan tappion jälkeen Wagner alkoi säveltää viimeistä oopperaansa, Parsifalia. Esityksen valmistuttua säveltäjän terveys alkoi heiketä, ja hän muutti perheineen Italiaan, jossa hän kuoli 1883.

Voimakkaan musiikin lisäksi Wagner on tunnettu erikoisista, ”epäsopivista” suhteista päähenkilöiden välillä (esimerkkinä Valkyyria) sekä joidenkin mielestä juutalaisuusvastaisuudestaan, jonka voi huomata Nürnbergin mestarilaulajissa. Oopperan hahmoilla on usein omat musiikilliset teemat, joiden avulla orkesteri pystyy vihjailemaan tulevaa. Muistan kun olimme tulossa isäni kanssa Valkyyrian jälkeen kotiin ja koko kotimatkan ajan meillä soi päässä Siegfriedin teema eikä se millään meinannut unohtua, haha. Wagnerin oopperoita katsellessa tulee aina jotenkin niin nostalginen olo: tästä koko kulttuuri-innostus lähti!

Tässä muutama Wagnerin parhaimmistoa:

Valkyyrie (linkki täällä) & Tristan und Isolde (linkki täällä) & Tannhäuser (linkki täällä)

Tuire Arjava
Parikymppinen nainen, joka rakastaa erilaisia kulttuuririentoja, kirjojen lukemista, klassista musiikkia, sekä hyvää ruokaa. Blogissa pääsee seurailemaan Helsingin erilaisia kulttuuritapahtumia, joskus muunkin Suomen ja ulkomaiden nähtävyyksiä. Viestiä voi laittaa osoitteeseen culturallifeofhelsinki(at)gmail.com :) Seuraa Twitterissä (Culturellelife), Facebookissa (Kulttuurielämää Helsingissä) ja Instagramissa (Kulttuurielamaahelsingissa).
Tuire Arjava
Tuire Arjava

Tuoreet artikkelit (Katso lisää)