Pienen merenneidon matkassa

Olimme tiistaina 3.11. puolisoni kanssa päiväkävelyllä Töölönlahden ympäri ja matkallamme päätimme piipahtaa Kansallisoopperan lipunmyyntiin ja kysellä, mitä talossa pyörisi sillä viikolla. Olimme jostain syystä molemmat täysin siinä uskossa, että Pieni merenneito -baletti olisi viimeistä paikkaa myöten jo loppuunmyyty, joten kun kuulimme, että samaisen illan näytökseen löytyisi permannon takaosasta vielä kaksi vierekkäistä paikkaa, päätimme ostaa liput ja tulla taloon illasta uudestaan nauttimaan tuosta yllätyksentäyteisestä kultturielämyksestä!

[…]

Kirjoittanut |marraskuu 13, 2015|Kritiikki, Musiikki, Tanssi|0 kommenttia

ISO KÄSI Ellalle

Sanoin aikanaan, etten ala mainostamaan omia proggiksiani tai juttujani täällä. Mutta ISO KÄSI Ellalle on eri asia. Vaikka hankkeen takapiruna toiminkin, niin aihe on hyvin hyvin tärkeä. Se on tärkeä minulle, kuten myös monille muille Ellan läheisille, ystäville, opiskelutovereille, kollegoille sekä jokaiselle muulle aivoinfarktista selvinneelle sekä tällaisen potilaan läheiselle.

[…]

Kirjoittanut |kesäkuu 6, 2015|Yleinen|0 kommenttia

Hamlet sanoi sen kauniimmin

Näin keväällä Vaasassa näytelmän, joka sai minut hiljaiseksi. Se sai minut todella miettimään, mitä tästä kokemuksestani kirjoittaisin kriitikkona. Esitys itsessään ei ollut vaikuttava, se ei taiteellisesti saanut minua haukkomaan henkeä. Moni tekninen asia vaivasi minua. Mutta teos puhutteli minua. Se puhutteli kovaa ja syvältä. Taisinpa jopa puuskahtaa esityksen jälkeen, että jokaisen ihmisen tulisi nähdä tämä teos!

[…]

Kirjoittanut |huhtikuu 27, 2015|Kritiikki, Teatteri|0 kommenttia

Hyvä, paha, kritiikki…

Oscar-gaalaa sivusilmällä katsellessani luin YLEn kulttuuriuutisten 22.2.2015 julkaiseman haastattelun ja ajattelin palata blogauksen verran erääseen minua erittäin usein kismittävään aiheeseen: taidekritiikkiin. Miksi? Koska se on Suomessa luvattoman huonoa.
Mutta ehkä on olemassa toivoa. Esimerkiksi moni kanssabloggajani on äärimmäisen ammattitaitoinen kirjoituksissaan, mistä johtuen yhä useammin saatan etsiä mielipiteitä teoksista täältä netistä eri blogeista, enkä ollenkaan paikallisten sanomalehtien sivuilta. Myös tämä lukemani artikkeli vaati parempaa taidekritiikkiä ja julistaakin jo otsikossaan ”Jos esityksen kritiikki on pelkkä lyttäys, kriitikko on epäonnistunut”. Kirjoitin itsekin aikanaan taidekritiikistä esiintyjän ja taiteentekijän näkökulmasta seuraavaa: [Pohjautuu 1.11.2013 kirjoittamaani blogitekstiin.]
[…]

Kirjoittanut |helmikuu 23, 2015|Kritiikki|6 kommenttia

Kulttuurilotto on erilaista uhkapeliä

Mitä sinä tekisit, jos voittaisit oikeassa lotossa? Siis siinä veikkauksen järjestämässä joka lauantai-iltaisessa jännitysnäytelmässä, jota tapitetaan televisiosta silmät toiveenkipinöistä kirkkaina.

***

Helmikuun 10. päivä oli jälleen erään suuren kulttuuriapurahanjakajan viimeinen eräpäivä hakemusten lähettämisessä. Hiki hatussa ammattilaiset, harrastajat, taideryhmien tuottajat ja muut täyttivät jällen kerran niitä samoja planketteja toisensa perään sähköisesti sekä paperilla anoen rahaa siihen, että voisivat tehdä työtään. Olen alkanut nimittää tätä tapahtumaa kulttuurilotoksi, sillä yhtä sattumanvaraiselta jakoperusteet välillä tuntuvat.

[…]

Kirjoittanut |helmikuu 13, 2015|Yleinen|0 kommenttia

Miksi me ollaan niin pirun suomalaisia?

Uutena vuotena on tapana tehdä lupauksia. En ole ikinä ottanut tätä perinnettä tosissani, mutta lukiessani läpi vanhaa blogiani, päätin ensi vuodeksi luvata yhden asian: Lupaan olla vähemmän suomalainen.

Tämä on rohkea sanonta varsinkin tämän ajan poliittisessa ilmapiirissä, kun kansallisuusaate on nostanut uudestaan päätä ja päättävissä elimissä puhutaan ihan tosissaan siitä, kuinka yhteiskunnan varoin tulisi tukea pelkästään ”suomalaisuutta edistävää taidetta” (mitä ikinä se sitten tarkoittaa…) – No suomalaisuus kansallisuusaatteena sikseen, se mistä minä puhun on pikemminkin Suomessa ja kaikkialla Pohjoismaissa hyvin vahvana vaikuttava Janten laki: ”Älä kuvittele, että olet parempi kuin muut.” Ajatusmalli, joka on kuolinisku taiteelle ja tateilijalle. [Pohjautuu 27.10.2013 kirjoittamaani blogitekstiin.]

[…]

Kirjoittanut |joulukuu 29, 2014|Yleinen|0 kommenttia

Kunioituksesta ja nöyryydestä

Alkavissa joulutunnelmissa sitä mietin jälleen kerran, että miksi oikein tarvitaan yksi päivä vuodessa, jolloin ihmisiä pitää oikei muistuttamalla muistuttaa hyvästä tahdosta, rakkaudesta ihmisrinnassa ja lähimmäisten muistamisesta lahjoin ja palveluksin? Eikö tämän kaiken pitäisi olla itsestään selvää 365 päivää vuodessa, kun kerta täällä pallolla yhdessä yritetään tallata ja elää. Kuitenkin itsekkyys, itsekeskeisyys ja mulle heti kaikki nyt -ajattelu on tänä päivänä vahvempaa kuin koskaan. Sitä näkee liikenteessä, kauppakeskuksissa, työpaikoilla ja ihan kotioloissakin. Ja myös taiteentekijöiden keskuudessa. [Kirjoitus perustuu 31.10.2013 kirjoittamaani blogitekstiin.]

[…]

Kirjoittanut |joulukuu 23, 2014|Teatteri, Yleinen|0 kommenttia

Klassisen musiikin konsertti v2.0

Haluaisin käydä klassisen musiikin konserteissa ja kirjoittaa niistä arvosteluja. Mutta minua häiritsee tässä yksi pieni mutta: Toisin kuin elokuvat, kirjat tai teatteriesitykset, klassisen musiikin konsertti on se yksi ja ainoa sen hetkinen tapahtuma, olemassa vain siinä ja silloin, eikä se enää sen jälkeen koskaan palaa, koska samaa ohjelmistoa hyvin harvoin esitetään seuraavalla viikolla uudestaan. Eli kirjoittaisin arviota jostain, jota muut eivät enää pääsisikään jakamaan tai kokemaan. Vähän kuin kirjoittaisin tekstiä, jonka perusvire on valmiiksi ”Ähäkutti! Minäpäs näin jotain aivan ihmeellisen hienoa, ja sinäpä et!”

[…]

Kirjoittanut |joulukuu 20, 2014|Musiikki, Yleinen|0 kommenttia

Blogin perustamisen problematiikka

Sain kutsun liittyä extempore.fi kulttuuribloggaajien seuraan syksyllä 2014 pidettyäni omaa kulttuuriblogiani bloggerin puolella. Alla hieman nostalgiamatkaa siihen, mistä kaikki sillloin Lokakuussa 2013 sai alkunsa, ja miltä kannalta asioista tänne kirjoitan.

[…]

Kirjoittanut |joulukuu 18, 2014|Yleinen|0 kommenttia

Kirjekurssi klassisen musiikin maailmaan

Minna Lindgrenin ja Olli Löytyn kirjeenvaihto ”Sinfoniaanisin terveisin” (Kustannusosakeyhtiö Teos, 2014) on helppolukuinen katsaus klassiseen musiikkiin taidemuotona, sen ymmärtämiseen, kokemiseen sekä lainalaisuuksiin. Kirja sai alkunsa, kun Löytty eräässä illanvietossa ilmoitti haluavansa lukea kirjan, jossa tilaisuudessa paikalla ollut Lindgren vastailisi jonkun klassisesta musiikista autuaan tietämättömän henkilön esittämiin kysymyksiin. Loppuillasta hän sai huomata olevansa muiden mielestä juuri niin tietämätön, että sopisi tehtävään.

[…]

Kirjoittanut |joulukuu 16, 2014|Kirjallisuus, Kritiikki|0 kommenttia