Tänään perjantaina 5.5.2017 alkaa elokuusta toukokuulle siirtynyt Espoo Ciné. Elokuvafestivaali järjestetään jo 28. kerran. Kymmenen päivän aikana nähdään festivaalin historian kaikkien aikojen laajin ohjelmisto. Yli sata elokuvaa esittelevät uutta eurooppalaista elokuvaa. Näytöksissä on mahdollista nähdä myös nimekkäitä elokuvantekijävieraita.

Uutta on ensimmäistä kertaa järjestettävä lastenelokuvafestivaali Junior Cine ajalla 6.-12.5., ja siihen liittyvä perhepäivä lauantaina 6.5. Espoon kulttuurikeskuksessa. Festivaalin aikana on myös monia muita tapahtumia, kuten maksuttomia ulkoilmanäytöksiä, fillari-ilta, Virtual Reality Cinema, mediakasvatusseminaari ja klubeja (lue tapahtumista lisää täältä).

Kolme Extemporen bloggaajaa katsoi etukäteen valitsemansa elokuvat Espoo Cinén ohjelmistosta ja arvioi teille lukijoille yhteensä seitsemän elokuvaa.

DistinguishedCitizen

The Distinguished Citizen

The Distinguished Citizen kuvaa maineikkaan kirjailijan eriskummalliseksi taipuvaa matkaa kotikyläänsä ja jonnekin menneisyyden ja nykyisyyden hämärille rajamaille. Nobel-palkittu Daniel Mantovani (oivallinen Oscar Martínez) nostetaan kotikylän kunnianarvoisaksi kansalaiseksi, mutta samalla hän herättää vanhoissa ja uusissa tuttavuuksissa ristiriitaisia tunteita.

Kirjailija ammentaa menestysteoksiinsa aineksia kotiseudustaan, ja moni romaanihenkilö muistuttaa ilmeisen erehdyttävästi kotikylän asukkaita. Joku haluaa menestyksen aurasta osansa, toinen pitää kirjailijan tapaa hyödyntää tosielämän henkilöitä arroganttina ja sopimattomana. Jokaisella tuntuu olevan oma, tietenkin oikea, käsityksensä kirjailijasta.

Virallisen ohjelman lomassa Mantovani tapaa vuosien jälkeen myös vanhan ystävän, joka on aikanaan Mantovanin lähdettyä maailmalle avioitunut tämän entisen tyttöystävän kanssa. Epäilyksien ja tulkintojen täyttämä kohtaaminen saa nopeasti farssimaisia piirteitä.

”Reality doesn’t exist”, Mantovani toteaa myöhemmin. Ehkä todellisuus on vain tulkintoja.

Teksti: Piia Latvala / Asianharrastaja 

The Distinguished Citizen (El ciudadano ilustre)
Espanja, Argentiina 2016.
Espanjankielinen. Tekstitys englanniksi.
117 min.
Sallittu yli 7-vuotiaille.

The-Hippopotamus-Movie-Image-1

The Hippopotamus

Jos tykkäät nokkelasta sanailusta ja mustasta huumorista, The Hippopotamus on sinun makuusi. Elokuva on erittäin mukaansatempaava ja ääneen naurattavan hauska. Eikä ihme, sillä perustuuhan elokuva brittiläisen koomikon Stephen Fryn romaanin The Hippopotamus (1994, suom. Virtahepo 2011). Kirjan pohjalta käsikirjoituksen ovat tehneet Tom Hodgson ja Blanche McIntyre, ja kyseessä on brittiläisen ohjaajan John Jencks toinen pitkä elokuva.

Roger Allam esittää herkullista päähenkilöä: ankaraa kulttuurikriitikkoa Tediä, joka oli 1980-luvulla kuuluisaa runoilija. Nykyisin hän on viskiä siemaileva kulttuuriväen paha poika, tai oikeammin tukevasti keski-ikäinen mies. Saatuaan huonon käytöksensä takia potkut lehden toimituksesta, Ted kohtaa yllättäen entisen heilansa aikuisen tyttären. Nainen pyytää häntä selvittämään kartanossa tapahtuneen ihmeparantumisen.

Seuraa peribrittiläinen salapoliisikertomus kartanossa maaseudulla. Tosin tämä tarina on paljon härskimpi ja yllättävämpi kuin perinteisen dekkarit. Tommy Knight esittää ihastuttavasti Tedin innostunutta ja runoilevaa kummipoikaa.

Tarinassa ovat kiehtovasti vastakkain taikausko ja tieteellinen maailmankatsomus. Kriittinen tarina näyttää, kuinka helppoa ihmisiä on saada uskomaan lähes mitä tahansa, jos he haluavat uskoa.

Mikä taas elokuvassa ihmetytti, oli sen tunkkainen naiskuva. Kertojaäänenä oleva Ted kommentoi kohtaamiaan naisia ennen kaikkea heidän ulkonäkönsä ja seksikkyytensä kautta. Miesten ulkonäköä hän ei kommentoi. Nuoren naisen kuolema tuntuu liian traagiselta tapahtumalta komedian maailmassa, vaikka tapaus käsitellään ihmeen kevyesti.

Salapoliisitarinat ovat jo täynnä tällaisia viinaan ja naisiin meneviä kyynisiä keski-ikäisiä äijiä, vaikka kenties tarina osaltaan myös parodioi tällaista hahmoa. Lisäksi tarinassa on yksi homohahmo, joka on kliseisen neitimäinen hölmö. Tämä ihmetyttää erityisesti siksi, että Fry itse on julkihomo ja puolustanut usein homojen oikeuksia.

Teksti: Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari

The Hippopotamus
Iso-Britannia 2017
Englanninkielinen, suomenkielinen tekstitys
86 min.
Sallittu yli 12-vuotiaille

into-the-forest-a

Into the Forest

Ranskalaisen ohjaaja-käsikirjoittajan Gilles Marchandin uutuuselokuva keskittyy kuvaamaan ranskalaisen eroperheen isän ja hänen kahden pienen poikansa välistä suhdetta ja lomamatkaa Ruotsin metsissä. Isän käytös on uhkaavaa, ilmapiiri selittämättömän painostava, erämaiden maisemat lumoavan kauniita ja karuja.

Näistä aineksista syntyykin varsin voimakas ja mieleenjäävä elokuva, jota uskaltaisin suositella kaikille tunnelmallisen kauhun ystäville.

Elokuva on oikeasti pelottava ja vaikuttaa pohjimmiltaan niin yksinkertaisin ja hienovireisin keinoin, että jälkikäteen olen hieman hämmentynytkin omista reaktioistani. Toisaalta taidokas psykologinen kauhu osoittaa usein, että jo visuaalisuuteen ja miljööseen painostamalla sekä piinavalla tunnelmalla voi päästä syvälle katsojan alitajuntaan.

Erityismaininnan tahtoisin antaa uskomattoman suloiselle Timothé Vom Dorpille, joka tekee Tomina riipivän ja koskettavan roolityön. Hänen kaltaisensa lapsinäyttelijät hämmästyttävät minua sielukkuudellaan ja intensiteetillään.

Teksti: Lady Dandy

Into the Forest
Ranska, Ruotsi 2016
Ranskan-, englannin & ruotsinkielinen, tekstitys englanniksi
103 min.
Sallittu yli 16-vuotiaille

matka-jatkuu-a-c-illume-sari-aaltonen

Matka jatkuu

Matka jatkuu on jatkoa tekijänsä Liisa Helmisen dokumentti-elokuvalle Matka on pitkä (1994), joka seurasi vuoden ajan kuuden lapsen elämää päiväkodin viimeiseltä vuodelta ensimmäiselle koululuokalle.

Dokumentin päähenkilöt Aleksi, Hanna, Joel, Mesale, Tuukka ja Tuuli muistelevat elämäänsä ja kokemuksiaan lama-ajan lapsuudessa. Helminen on kutsunut päähenkilönsä seuraamaan edellistä dokumenttiaan heidän vanhaan päiväkotiinsa. Nuorten aikuisten reaktioita lapsuuskuvaukseensa on hauskaa ja sydäntä lämmittävää seurata. Eniten mieleen jäävät Mesalen pohdinnat siitä, millaista oli elää pienessä kaupungissa ainoana tumma-ihoisena lapsena. Paljon on muuttunut noista ajoista.

Päähenkilöt pohtivat myös laajemmin elämää nyky-yhteiskunnassa eikä yllättävää ole, että moni heistä on ajelehtinut ja etsinyt itseään monien ratkaisujen ja kokeiluiden kautta. Tälle ajalle tyypilliset pätkätyöt ja epävarmuus ovat koskettaneet heitäkin. Toisaalta on myös ihana huomata, että jokainen heistä on hiljalleen löytänyt oman paikkansa.

Teksti: Lady Dandy

Matka jatkuu
Suomi 2017
Suomenkielinen, tekstitys englanniksi
59 min.
Sallittu kaikenikäisille

merci-patron_600

Thanks Boss!

Ironisesti nimetty ranskalainen dokumentti Thanks Boss! (Merci Patron!) käsittelee juopaa rikkaiden ja köyhien välillä. Aiheena on Ranskan rikkain mies, Bernard Arnault, ja hänen tehtaistaan ja tavarataloistaan potkut saaneet työntekijät. Arnault omistaa muun muassa ylellisyystuotteita myyvän yrityksen LVMH (Moët Hennessy Louis Vuitton). Kontrasti onkin suuri, kun kuvataan tavarataloissa tuhansia euroja maksavia luksuslaukkuja hipelöivät rikkaat, ja sitten työttömät, jotka elävät 400 eurolla kuukaudessa.

Elokuva on ahdistava kuvatessaan vähävaraisten ihmisten epätoivoa ja niukkaa arkea, ja sitä kuinka riippuvaisia he ovat heihin välinpitämättömästi suhtautuvista varakkaista työnantajista. Samalla kyseessä on voimaannuttava katsomiskokemus, koska ohjaaja François Ruffin asettaa työnantajalle ovelan ansan ja auttaa yhtä työttömäksi jäänyttä sympaattista perhettä maksamaan velkansa ja perheen isää saamaan uuden työpaikan. Kyseessä on Daavid vastaan Goljat -asetelma, jossa nokkeluudella ja kylmäpäisyydellä voitetaan ylivoimainen vihollinen, ainakin tämän yhden perheen tapauksessa.

Toteutustyyli tuo mieleen Michael Mooren dokumentit. Ruffin (s. 1975) esiintyy myös itse kameran edessä, ja dokumentissa on mukana paljon huumoria. Ruffin on tutkiva journalisti ja perustamansa Fakir-lehden päätoimittaja. Thanks Boss! on hänen ensimmäinen dokumenttielokuvansa.

Yleisöä huvitetaan näyttämällä dokumentin tekijäryhmän kömpelyys, vaikka kyseessä on todellisuudessa erittäin ammattitaitoinen porukka, joka ensiksi tutki vuosia Arnaultin liiketoimia. Ranskassa dokumentista tuli niin yleisön kuin kriitikoiden rakastama hitti, joka voitti äskettäin myös parhaan ranskalaisdokumentin César-palkinnon.

Teksti: Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari

Thanks Boss! (Merci Patron!)

Ranska 2016
Ranskankielinen, tekstitys englanniksi
83 min.
Sallittu kaikenikäisille

ToStayAliveAMethod

To Stay Alive – A Method

Rokkaritkin lukee. Ja kun punkrockin ikuinen villi Iggy Pop lukee ranskalaisen kirjallisuuden villin Michel Houellebecqin tekstiä hengissä pysymisestä ja taiteesta ja mielisairaudesta, se kuulostaa koetulta ja aidolta.

Houellebecqin tekstin To Stay Alive ympärille rakentuu kirjailijan ja rokkarin vuoropuhelu toistensa ja elämän kanssa. Sen lomassa he kohtaavat ihmisiä, jotka elävät erilaisten mielenterveysongelmien kanssa ja käyvät tai ovat käyneet omaa elossapysymiskamppailuaan. Ilmeille ja tunteille jää tilaa.

Love your past or hate it but let it stay present”, Iggy Popp lausuu dokumentin lopussa ja klenkkaa kohtaamiensa ihmisten kanssa kohti kuulasta taivaanrantaa. Verkkainen olevaisuuden pohdinta vie syviin vesiin mutta jättää jälkeensä erikoisen valoisan olon.

Tämän jälkeen täytyy lukea Houellebecqia. Voi olla, että taustalla soi ”Lust for life”.

Teksti: Piia Latvala / Asianharrastaja 

To Stay Alive – A Method

Alankomaat, Belgia 2016.
Perustuu Michel Houellebecqin teokseen Rester vivant: méthode.
Tekstitys englanniksi.
70 min.
Sallittu kaikenikäisille.

une-vie-venice-2
A Woman’s Life

Nyt on tarjolla tuore eurooppalainen klassikkotulkinta! Ranskalainen ohjaaja Stéphane Brizé (s. 1966) on tarttunut Guy de Maupassantin kuuluisaan esikoisromaanin Une vie ou L’Humble Vérité (1883, suom. Elämän tarina). Maupassant oli miespuolinen feministi, jonka naturalistinen romaani kritisoi porvarillisia ihanteita ja aikakautensa naisten asemaa.

Elokuva alkaa, kun 18-vuotias ylhäisöneito Jeanne (Judith Chemla) on palannut luostarikoulusta kotikartanoonsa ja nauttii puutarhanhoidosta rakkaiden vanhempiensa (Jean-Pierre Darroussin ja Yolande Moreau) kanssa. Suojattua elämää viettänyt Jeanne on täynnä iloa, haaveita ja idealismia. Hän kohtaa lähes heti hurmaavan varakreivin (Swann Arlaud), joka osoittaa häntä kohti kiinnostusta, ja pikaisesti he ovat naimisissa.

Jeanne on onnensa kukkuloilla, mutta autuus kestää vain hetken. Aviomies paljastuu petolliseksi ja aivan erilaiseksi, kuin on ensiksi antanut ymmärtää. Jeannella ei myöskään ole vaimona lähes mitään tekemistä. Äitiys on sentään ensiksi ihanaa, mutta lapsen kasvaessa Jeanne kohtaa jälleen vaikeuksia ja yksinäisyyttä.

Jeanne on omaksunut täysin äidin ja vaimon roolit. Myös hänen 20-vuotias poikansa Paul (Finnegan Oldfield) käyttää julmasti hyväkseen äitinsä uhrautuvaisuutta. Jeannen naispuoliset ystävätkin pettävät hänet, mutta lopulta hänen tukenaan ja seuranaan ovat juuri toiset naiset.

A Woman’s Life on vaikuttava klassikkotulkinta. Tragedian raskas tunnelma ja synkkyys ovat tosin välillä uuvuttavia. Lopuksi onneksi näkyy toivonkipinä.

Fragmentaarisen elokuvan kokeilevassa leikkaustyylissä on rauhallisia ja hidastempoisia kohtauksia, joista siirrytään kuin veitsellä leikaten kohtaukseen, jossa kaikki on peruuttamattomalla tavalla toisin. Nopeat aikasiirtymät ja selittelemättömyys vaativat katsojalta tarkkaa keskittymistä ja päättelykykyä. Raju leikkaustyyli klassikkodraamassa yllättää ja välillä jopa ärsyttää, mutta on myös raikas ratkaisu. Elokuvan kerrontatapa on yhtä naturalistinen kuin romaaninkin.

Teksti: Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari

A Woman’s Life (Une vie)

Ranska, Belgia 2016
Ranskankielinen, tekstitys englanniksi
119 min.
Sallittu yli 12-vuotiaille