Kaksi Extemporen kulttuuribloggaajaa keskustelee Kansallisteatterin Willensaunan esityksestä Rikhard III — Tragedia viidessä näytöksessä.

  • Elisa Maria Josefina

    Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari

    Olin kiinnostunut näkemään Rikhard III:n, koska vaikka olen nähnyt aika paljon William Shakespearen näytelmiä, niin tämä oli itseltäni vielä näkemättä. Pelkäsin tosin etukäteen, että näytelmä olisi raskas ja synkkä, jopa vaikea. Kuulemma ”Rikusta” on sellaisiakin versioita, mutta Lontoossa Shakespearen teatteria opiskellut ohjaaja Jussi Nikkilä oli tuonut esiin näytelmän koomiset puolet.

    Vaikka murhaaja-psykopaatti Rikhard III (ennen kuninkuutta Gloucesterin herttua) on kauhea hahmo, niin dialogissa ja näyttelemisessä on paljon mustaa huumoria. Ensimmäinen puoliaika on suorastaan hulvaton! Pääosan tekevä Kristo Salminen oli täysin pitelemätön, todella psykologisesti tarkka tulkitsija.

    Toisen puoliajan jälkeen näytelmä sähköistyy ja jännitteet kasvavat, on aika vau. Vaikka hahmoja on paljon, niin juonta on helppo seurata.

    Näitkö sä tämän tragedian ekaa kertaa? Mitä pidit?

    Eija Maria

    Lady Dandy 

    Näin Richard III:n ensimmäisen kerran alkusyksystä, jolloin oli kyseessä Finnkinon Event Cineman näytös. Tuotannosta vastasi lontoolainen Almeida Theathre. Odotinkin mielenkiinnolla Kansallisteatterin versiota, sillä arvelin sen tuovan omanlaisiaan sävyjä klassikkonäytelmään.

    Almeidan tuotantoa oli myös kritisoitu sen liiallisesta vakavuudesta. Koin itsekin Ralp Fiennesin väkevän roolityön hyytäväksi ja kylmäksi, tosin pidin siitä juuri tämän vuoksi paljon.

    Itselleni Kristo Salmisen roolisuoritus olikin varsin hämmentävä, mutta samalla kiehtova kokemus. Hetkittäin tuntui kuin olisin seurannut aivan eri näytelmää! On tosin hienoa nähdä, kuinka eri tavoin samaa tekstiä voidaan dramatisoida ja tulkita.

    28748248796_41fe82b78e_b

    Kuvaaja Tuomo Manninen / Kansallisteatteri

  • Elisa Maria Josefina

    Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari

    Tuo onkin avartavaa, että olet voinut tarkastella, kuinka samasta tekstistä voi tehdä kaksi erilaista versiota, jotka varmaan kumpikin olivat hyviä.

    Tosin Rikhard III:ssa hieman ärsytti se, että rammasta on tehty pahis, ja hänen ulkoinen rujoutensa tuntuu korreloivan hänen sisäisen pahuutensa kanssa. Kuitenkaan syy tähän ei ole näyttelijöiden tai ohjaajan, vaan alkuperäisen tekstin, joka on tietysti oman aikansa tuote (näytelmä on vuodelta 1591).

    Toisaalta esityksen ensimmäisessä kohtauksessa tuodaan esille se, että muiden – oman suvun! – ennakkoluulot ja pilkka vammaista Rikhardia kohtaan ovat osa syy siihen, ettei hän enää piittaa kuningasperheensä jäsenten hengestä, ja janoaa kostoa. Vähän siis kuin Frankesteinin hirviö, jossa ennakkoluuloinen ympäristö luo hirviön.

    Rikhardin teot tosin menevät niin pitkälle, ettei katsoja voi tuntea sympatiaa häntä kohtaan.

  • Eija Maria

    Lady Dandy 

    Itseänikin ärsytti tämä ulkoisen rujouden ja epämiellyttävyyden korostaminen maskeerauksessakin, korreloiden hahmon sisäisen elämän ja sen syöksykierteisen kehityksen kanssa. Salmisen näyttelijäntyö oli myös hetkittäin niin raisua ja katsojan henkistä ihoa raapivaa, että hänen ulkonäkönsä korostaminen tuntui tämän rinnalla vähän turhalta.

    Toisaalta näytelmän tyyli oli muutenkin hetkittäin karikatyyrinen, joten Salmisen habitus sopi kokonaisuuteen hyvin.

  • Elisa Maria Josefina

    Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari

    En siis ärsyyntynyt Salmisen ontumisesta ja tekokädestä, koska jos hahmo kerta on vammainen, niin saahan se näkyä. Olisin kokenut sievistelynä sen, jos hahmon ulkoista vammaisuutta ei olisi näytetty, vaan siitä olisi vain puhuttu, mutta hahmo olisi ollut tavallisen näköinen.

    Itseäni ärsytti se, että hahmosta alun alkuaan on tehty vammainen. Tosin tämähän on myös historiallinen tosiseikka, koska kaksi vuotta sitten parkkipaikan alta löytyneet Rikhard III:n luut paljastivat, että hänellä todella oli selässään kyttyrä ja toinen käsi oli surkastunut. Eli sinänsä valittamiseeni ei ole syytä.

    Tahtoisin muuten mainita esityksen upean valaistuksen! Oli todella tunnelmallista kun ensimmäisellä puoliajalla näyttämö oli valaistu kynttilöin ja näyttelijät pitivät kädessään soihtuja. Toisen puoliajan jälkeen lavalle tuodut spottivalot toimivat myös upeasti luoden välillä hämärän valaistuksen ja välillä kirkkaan valoshown.

    Ja entä sitten lavalla olleen muusikko Mila Laineen rummun, cembalon ja sellon soitto! Todella kaunista ja voimakasta! Ihanaa kun esityksessä on elävää musiikkia. Musiikki, puvustus ja lavastus loivat mystisen keskiaikaista tunnelmaa.

  • Eija Maria

    Lady Dandy 

    Ehkä enemmän harmitti ei-vammaisen näyttelijän rampauttaminen, sillä on olemassa vammaisiakin näyttelijöitä. Tätähän on kritisoitu esimerkiksi Hollywoodissakin, missä vammaisten roolit näyttelevät lähes aina ablebodied-näyttelijät (ei-vammaiset näyttelijät), samoin kuin cis-sukupuoliset näyttelijät saavat transsukupuoliset roolit.

    Kuten sanoit, vammaisuus on tosiaan historiallinen seikka Rikhardissa, eli häntä ei ole dramaturgisesti rampautettu hänen pahuuttaan korostamaan. Fiennesin habitukseen verrattuna Salmista oli kyllä ”ällöytetty” huomattavasti, vähempikin olisi riittänyt.

    Pidin myös kokonaisuuden tunnelmallisuusesta valtavasti! Lavastus oli tyylikäs mutta autenttinen, ja valaistusta oli käytetty taidokkaasti. Puvustus oli myös nautittavaa.

    31317358475_55fd5e7b44_b

    Kuvaaja Tuomo Manninen / Kansallisteatteri

  • Elisa Maria Josefina

    Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari

    Tuo on tosiaan hyvä pointti, miksei päärooliin oltu sitten valittu vammaista näyttelijää. Ehkä Suomi on niin pieni maa, ettei saatavilla ollut päärooliin tarpeeksi lahjakasta miespuolista näyttelijää, jolla olisi juuri kyttyrä ja surkastunut toinen käsi? Vammat olisivat tosin varmaan voineet olla toisenlaisetkin. Suomessa taitaa tosin puuttua kulttuuri, joka tukisi vammaisia ammattilaisnäyttelijöiksi.

    Mitä muihin näyttelijöihin tulee, niin Antti Pääkkönen oli hyytävän loistava katkerana ja ylväänä kuningatar Margareetana. Myös Heikki Pitkänen oli mainio hameroolissa eli nuorena kuningatar Annana, jonka Rikhard saa manipuloitua puolisokseen, vaikka Anna tietää hänen murhanneen rakkaan miehensä.

    Ja kiva, että lavalla oli myös kaksi luontevaa lapsinäyttelijää. Prinsessa Elisabetia ensi-illassa näytelleen Helmi Ojan keskiaikainen hovitanssi oli herttainen. Näytelmässä oli muutenkin hyvät koreografiat hovitansseissa ja miekkailuissa.

  • Eija Maria

    Lady Dandy 

    Minusta oli myös hienoa, että rooleja oli perinteisesti jaettu ”ristiin”, näin nykyaikaiselta kantilta katsoen sukupuolirooleja rikkoen. En voi olla jälleen vertaamatta tuotantoa Almeida Theathren tulkintaan, jossa kaikki roolit oli tiukasti sukupuolitettu. Ohjaaja Nikkilän ratkaisu oli samalla sekä Shakespearen aikaa kunnioittava että raikas ja mielenkiintoinen.

    Lapsinäyttelijät olivat ihania! Myös Milka Ahlroth teki viehättävät ja kiehtovat roolit kuningatar Elisabethina ja Towerin Brakenburynä.

    Kokonaisuus oli hiottu, niin tunteella kuin asiantuntemuksella toteutettu. Uskon esityksen viehättävän niin Shakespeare-konkareita kuin kävijöitä, joille hänen tuontantonsa on syystä tai toisesta vierasta. Mikäs hienompaa näin Shakespearen juhlavuotena, kun hänen kuolemastaan on kulunut 400 vuotta!

  • Elisa Maria Josefina

    Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari

    Totta! Luin jokin aika sitten, että Suomeen ei ole syntynyt perinnettä käydä katsomassa teatterissa Shakespearen klassikoita, joten ne eivät tuota teattereille hyvin kassatuloja. Jostain syystä Shakespearen näytelmiä pidetään Suomessa elitistisinä, vaikka ne ovat alunperin naurattaneet niin ylhäisöä kuin ”rahvasta”, ja ovat usein hyvin helposti lähestyttäviä.

    Siksi varmaan Rikhard III esitetään Kansallisteatterin Willensaunassa. Olin odottanut esityksen pääsevän Suurelle näyttämölle, niin kuin esimerkiksi Tsehovin klassikkonäytelmät pääsevät, viimeksi viime vuonna Vanja-eno.

    Esimerkiksi Englannissa kuulemma kaikki kansanluokat ja ikäryhmät käyvät katsomassa Shakespearen näytelmiä, mitkä toki ovat myös heidän kansallisnäytelmiään.

    Lopuksi toteaisin, että esitys oli mielestäni psykologisesti kiinnostava kuvaus kostosta, ihmisen mielen pimeästä puolesta ja tuhoavasta vallanhimosta. Miten paljon tuhoa ja kuolemaa yksi hairahtanut ihminen voikaan aiheuttaa!

    30504419733_bc20b22886_b

    Kuvaaja Tuomo Manninen / Kansallisteatteri

    Näimme esityksen pressilipuilla 30.11. ja 15.12. näytöksissä.

    Rikhard III — Tragedia viidessä näytöksessä

    Suomen Kansallisteatteri, Willensauna

    Näytelmän esittely Kansallisteatterin verkkosivuilla.

    Ensi-ilta oli 30.11.2016. Viimeinen näytös on 12.5.2017.

    Kesto 2 tuntia 15 min, sisältää väliajan

    Kansikuva: Krista Mäkinen

    SHAKESPEARE-FESTIVAALI 17., 19. JA 21.1.2017
    Brittiläinen näyttelijä Alistair Toovey vierailee Lady Annan roolissa — ainutlaatuinen mahdollisuus kuulla alkuperäistä Shakespeare-kieltä!
    Lauantaina 21.1. klo 16 alkaen Lavaklubilla järjestetään Shakespeare-klubi, jossa sukelletaan turhia sievistelemättä Shakespearen ajan tunnelmaan ja taiteisiin. Lavalla Alistair Tooveyn lisäksi muiden muassa Esko Salminen. Liput Lavaklubille 15 € / kpl ja saman päivän Rikhard III -lipulla vapaa pääsy!

    ROOLEISSA Milka Ahlroth, Heikki Pitkänen, Antti Pääkkönen, Kristo Salminen ja Juha Varis sekä Nuua Kosminen ja Aamu Milonoff / Helmi Oja ja Isabella Ruotimo

    MUUSIKKO Mila Laine

    OHJAUS Jussi Nikkilä

    SUOMENNOS Matti Rossi

    SOVITUS Anna Viitala

    LAVASTUS Katri Rentto

    PUKUSUUNNITTELU Saija Siekkinen

    VALOSUUNNITTELU Pietu Pietiäinen

    KOREOGRAFIA Maria Hostikka

    NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Petra Kuntsi