Huippukokkien Tomi Björck ja Matti Wikberg ravintola Gaijin on fine diningia ystävällisellä ja iloisella meiningillä. Kaakkoisaasialaiset maut ilahduttavat paljon kokeneita gourmandeja yhtä lailla kuin harvoin huippuravintoloissa pistäytyviä herkuttelijoita.

Björckin ja Wikbergin Farang-ravintola Taidehallin alakerrassa on nauttinut suurta suosiota jo vuodesta 2009. Chez Dominiquessa ja mm. Sydneyssä Australiassa työskennelleet Björck ja Wikberg avasivat järjestyksessä toisen oman ravintolansa Gaijinin vuonna 2011 Yrjönkadun ja Bulevardin kulmaan. Gaijinin suosio ei osoita laantumisen merkkejä. Muista siis pöytävaraus kun päätät ottaa selvää onko paikka maineensa veroinen.

Perjantaisena iltana Gaijin täyttyy iloisista etko-porukoista ja pitkän kaavan mukaan ruokailevista seurueista. Henkilökunta on kohteliasta, asiantuntevaa ja mutkatonta – ja sitä on runsaasti! Asiakkaan ei tarvitse kuin ottaa paikkansa ja antautua palveltavaksi, ihanaa…

Seurueemme oli jo päättänyt ottaa Gaijin-maistelumenun, joka sisältää yhdeksän eri ruokalajia yhteisesti jaettavaksi. Kokonaisuuden hinta on 66 euroa ruokailijaa kohden, ja menu koostuu Japanin, Korean ja Pohjois-Kiinan keittiöiden antimista modernilla twistillä.

Menulle on laadittu hyvä 49 euron juomasuosituslista, mutta jos korotat panoksia kympillä, voit valita sommelier’n laatiman, vielä astetta laadukkaamman juomapaketin. Me päätimme panostaa, ja kun sille tielle lähdimme, emme voineet vastustaa kiusausta upgradata myös menu. Gaijin on nimittäin niitä harvoja ravintoloita maailmassa, ja ensimmäinen Suomessa, josta saa aitoa, Japanissa kasvatettua, legendaarista Kobe-härkää.( Jos haluat tietää lisää Kobe-härästä, kurkista esimerkiksi tämä artikkeli.)

Maistelumenu on ilman upgradaustakin monipuolinen, herkullinen ja taatusti täyttävä kokonaisuus. Tämä fine dining -kattaus ei jätä nälkäiseksi. Ensimmäinen annos, japanilaisittain viritetty vihersimpukka edeltää cross-kitchen-korean -tyylistä katuruokasämpylää. Annosten kanssa tarjottava sake antaa näytteen siitä, kuinka eri ruokalajit tuovat eri sävyjä pintaan samasta alkoholiannoksesta.

Vihersimpukan yksi lisuke perustuu japanilaiseen yuzu-hedelmään, ja tätä uutta tuttavuutta löytyi myös sashimi-lajitelmasta. Eikä ihan joka marketissa vastaan tule shisoa, joka on suurilehtinen, aromaattinen yrtti.  Gaijinin raaka-aineet ovat tuoretuotteita myöten ensiluokkaisia ja Suomessa harvoin nähtyjä. Ravintola saa niitä kansainvälisten yhteistyökumppaneidensa kautta mm. Hollannista, kertoi yksi tarjoilijoista. Kaiken kaikkiaan meitä palveli yhteensä viisi tarjoilijaa, jotka annoksia tuodessaan selittivät mitä kulloinenkin elämys sisälsi.

Ankeriasta ja ankanmaksaa, ja vielä lohiannos, kaikki erinomaisen kerner-valkoviinin kanssa. Kerner oli meille aiemmin tuntematon rypälelaji, ja nyt opimme että se on lempirypäleemme rieslingin sekä tumman trollinger-rypäleen risteytys. Gaijinin kerner-viini oli italialaista vuoden 2013 vuosikertaa.

Tutut ramen-nuudelit rapeiksi paahdettuina ja possun pikkuiset ribsit veivät ajatukset Berliinin rikkaaseen ravintolakulttuuriin. Punaviinien kera tarjottavien kolmen ruokalajin välissä saattoi ennustaa, että pian on Kobe-annoksen aika.

Oliko onnellisena laiduntanut laatuliha maineensa veroista? Kyllä. Maisteluannos kirjaimellisesti suli suussa. Pehmeä, rasvainen, maukas elämys – ja hetki oli ohi. Minun Kobe-hetkeni. Oih. Kyllä me herkkusuut vähän aikaa nyökyttelimme hartaina.

Ansiokkaasti valmistettu kampasimpukka edelsi vielä bo ssämiä Gaijinin tapaan. Bo ssäm on rapean salaatinlehden sisälle rakennettava, sormin syötävä annos possua, pikkelöityä kurkkua, kimchiä ja muuta hyvää. Moni Gaijinin annos on luontevinta syödä sormin. Eikä sotkusta kannata välittää, lohdutti sympaattinen tarjoilija pyyhkiessään pöytää aina välillä ja vaihtaessaan lautaset uusiin. Kaakkoisaasialaiseen ruokailuun sopii mutkaton klottaus.

Jälkiruoka oli monin tavoin mantelinen herkku, jonka kanssa joimme makeaa rieslingiä. Aprikoosin, vaniljan, mantelin ja valkosuklaan makujen rinnalla viini maistui pirteältä, jopa yrttilikööriseltä. Mutta taisimme kehittää tästä mielipiteestäni keskustelun vyöryessämme tyytyväisinä ulos perjantai-iltaan. Makuasiat kun ovat makuasioita.

Gaijinin annoksissa kohtaavat ja vuorottelevat uusi ja tuttu. Ruokalajien ulkoasut ovat kunnianhimoisia, silti vailla itseisarvoista kikkailua. Jos haluat satsata huippuluokan ravintolaan, saada vatsasi täyteen ja tuntea itsesi tervetulleeksi omana itsenäsi, kannattaa kokeilla Gaijinia.

 

njaaskel
Valot syttyvät katsomossa ja jään paikalleni istumaan. En voi uskoa todeksi tuuriani. Taas olen päässyt kokemaan jotakin ainutlaatuisen hienoa. Kuin olisi lahjan saanut. Näitä hetkiä varten elän ja jaksan kiertää teattereissa kotona ja ulkomailla, toimittajana, näyttelijänä ja festivaaliohjelmistojen valitsijana. Jaan mielelläni havaintojani eteenpäin, tässä siis Elämysopas! Ja muuten toisinaan, kun valot katsomossa syttyvät, kihisen kiukusta, silppuan ja nielen käsiohjelman, etuilen naulakkojonossa ja tiuskin kotimatkalla liikennevaloille. Sumea idea, löysä ajattelu ja katsojan aliarvioiminen eivät saa armoa Elämysoppaalta.