Palkkamurhaaja parasta a-luokkaa jatkaa kostoretkeään. John Wick on yksin ja vastentahtoinen, mutta jos mahdollista, entistäkin tehokkaampi.

 

Muistatko John Wickin? Sen aika yksi-ilmeisen, tuskaisen ja vähän eksyneen oloisen pukumiehen, jonka elämän ainoa sisältö, tarkoitus ja tavoite on kosto. Wick on voittamaton aseenkäsittelijä, tappelija ja tappaja. Palkkamurhaaja parasta a-luokkaa. Kaikki tuntevat Wickin kaikkialla. Parasta olisi sinunkin, sillä hänen tielleen ei oikeastaan kannattaisi asettua.

JW2_D32_0127.cr2

John Wick on vähän kuin Alamaailman James Bond, Ethan Hunt tai Jason Bourne, mutta ei yhtä sulava kuin Daniel Craigin Bond, ei yhtä upea juoksemaan kuin Tom Cruisen Ethan Hunt eikä yhtä tiukka ja särmä tappelemaan kuin Matt Damonin Jason Bourne. Mutta on Keanu Reevesin John Wickillä sentään paras ja helpoin tunnusomainen repliikki: Yeah. Sen hän murahtaa matalalta, kuten ne muutamat muutkin hänelle annetut repliikit, joita hän urahtelee nyt myös venäjäksi, italiaksi ja viittomalla. Hymyttömästi tuijottavalle ja vähäsanaiselle miehelle se on niin omituista, että sitä pitää ihan – no, luonnollisena.

Wick on menettänyt elämässään kaiken, millä on hänelle vähänkään merkitystä. Edellinen elokuva päättyi siihen, että hän sai jonkinlaisen kostonsa. Moni asia jäi silti vielä selittämättä ja kesken, ja lopussa nähtiinkin ”We’ll meet again” -sananvaihto.

Nyt Wick haluaisi jo jäädä eläkkeelle palkkatappajan hommistaan, mutta eihän se oikein onnistu, kun palveluksen vaatijoita riittää. Taas John Wick tappelee ja tappaa voidakseen lopettaa tappamisen. Hän reissaan Roomaan, missä hän ampuu, puukottaa, potkii, katkoo luita ja hakkaa päitä viemäriritilään, autoon, seinään ja peiliin. Hän paiskoo hengiltä niin monta miestä, että on helpompi laskea hänen koko kahden tunnin aikana sanomat sanansa kuin ruumiit (naiset ehtii kyllä laskea).

JW2__D9A2221.cr2

On retkellä jokin juonikin ja teoriassa vuorokaudetkin vaihtuvat, vaikka Wick ei tunnu nukkuvan jahtinsa aikana, mutta ei sillä oikeastaan ole väliä, koska John Wickin kuuluu olla vain ylivoimainen tappaja. Jos ei välitä epäjohdonmukaisuuksista, yksinkertaisesta lähtökohdasta ja yksinkertaisella rakenteella syntyy viihdyttävät parin tunnin mittaiset peijaiset toimintaelokuvan ystävälle. Se on aika paljon se.

Olen aina sympannut Keanu Reevesiä kaikista häneen kohdistetuista moitteista ja haukuista huolimatta (syytän Matrixia). Wickin kaltaisena vähän epätietoisen oloisena mutta kovana, ilmeettömänä tappajana hän on itseasiassa oikein hyvä. Aivan selvästi häntä pitäisi vähän halata ja silittää.

Tarinan toisen luvun myötä John Wickille on saatu sovitettua huipputekninen mittatilauspuku ja viimeisen päälle olevat aseet, joten eiköhän parin vuoden sisään saada John Wick Chapter 3 – Excommunicado. – Koska: He is going to kill. He is going to kill ’em all.

 

>> Annan John Wickille kolme luotia viidestä. Kukin miljoona dollaria kappale. <<

 

John Wick: Chapter 2 (2017)
Ensi-ilta: 10.2.2017
Ohjaus: Chad Stahelski

Käsikirjoitus: Derek Kolstadn
Rooleissa: Keanu Reeves, Laurence Fishburne, Ian McShane, Ruby Rose, Lance Reddick
Kesto 2 h 02 min (puolitoista tuntia edellisen tapaan olisi riittänyt)
Ikäraja 16 (hyvästä syystä)
Kuvat Summit Entertainment / Niko Tavernise

 

Piia / Asianharrastaja
Jos olisin oppinut soittamaan kitaraa, soittaisin rokkia. Opin sentään lukemaan, enkä ole osannut lopettaa. Olen kustannustoimittaja ja tekstityöläinen, aina matkalla sinne ja takaisin. En ole monessakaan asiassa asiantuntija, siksi olen asianharrastaja. Innostun elokuvista, kirjoista ja musiikista, toisinaan myös kahvista ja suklaasta. Blogissa kirjoitan edellisistä, usein jälkimmäisten voimin. Teen retkiä myös teatteriin, museoihin ja uteliaisuuttani milloin minnekin. Twitterissä ja Instagramissa: @piiahannele