Ingmar Bergmanin Persona on yksi historian arvoituksellimmista ja monitulkinnaisimmista elokuvista – mikäli on uskominen Korjaamon Stage-festivaalilla vierailleen Grus Grus Teatterin ja Turun Kaupunginteatterin Persona -esityksen esittelytekstiin. Itse en ole elokuvaa nähnyt enkä siitä aikaisemmin kuullutkaan, paitsi tämän tuotannon ja Kansallisteatterin tuotannon yhteydessä.

Arvoituksellinen teos kyllä on. Tarina näyttelijästä (Minna Hämäläinen), joka muuttuu mykäksi kesken esityksen, on lähtökohtana varsin mielenkiintoinen. Bergmanin teksti on varsin mitätön eikä näytelmässä tapahdu varsinaiseesti mitään. Se muodostuukin esityksen kulmakiveksi; kuinka saada hyvin tekstin täyteisestä näytelmästä riittävän mielenkiintoinen ja katsojan aisteja riittävästi ruokkiva. Ohjaaja Ville Kurjen lähinnä tekniset ratkaisut jättävät näyttelijät varjoonsa, mikä on harmi. Tämän vuoksi Kurjen ohjaus vaikuttaa kovin tulkinnattomalta eikä esityksestä välity – ainakaan minulle – selkeää viestiä tai ydinajatusta, vaan esitys jää ikäänkuin ilmaan leijumaan, hyvin pinnalliseksi.

Näyttelijäntyöllisesti Minna Hämäläinen mykkänä näyttelijättärenä pesee Sofia Molinin hoitajattaren. Hämäläisen varma ja selkeä roolityö porautuu katsojan tajuntaan. Huolimatta Hämäläisen varmasta työskentelystä, Grus Grusin Persona jää varsin pinnalliseksi. Fokusoimalla esityksen ytimeen, näyttelijäntyöhön, lopputulos olisi voinut olla toinen.

Grus Grus Teatterin internet-sivut
Arvio kirjoitettu 24.8. esityksestä.