Tampereen Teatteri on viime vuosina kunnostautunut jännitysnäytelmien tekijänä. Viime syksynä näin TT:n Frenckellissä brittitrillerin Kylmä murha, joka ei näin jälkikäteen muisteltuna herättänyt minussa suuria kauhukokemuksia; ainoat esityksestä jääneet muistot liittyivät tavaroiden katoamisiin, jotka olivat varsin taidokkaasti toteutettu. Silti esityksen jälkeinen fiilis oli kirjaimellisesti kylmä, tylsistynyt.

Toisin on nyt.

Siinä missä Mikko Viherjuuren ohjaama Kylmä murha ei saanut herätettyä minussa kauhutuntemuksia millään tasolla, Tommi Auvisen ohjaama Mustapukuinen nainen onnistuu luomaan intensiivisen ja pelottavan tunnelman koko Frenckell-näyttämölle – mutta myös katsojan alitajuntaan.

Auvisen ohjauksen suurin ansio onkin juuri hiljaisuudessa ja sen hyödyntämisessä kauhukerronnan elementtinä. Auvinen on rytmittänyt ja ohjannut esityksen taitavasti, siten, että katsojan oma mielikuvitus alkaa laukkaamaan ja luomaan kauhukuvia julmista tapahtumista. Auvisen ohjaus syöttää katsojalle ikään kuin vääriä impulsseja, vääriä syitä seurata tilannetta A, kun paikasta B katsoja säikäytetään. Toisinaan Auvinen ohjaa katsojan seuraamaan tilannetta C, jolloin katsoja odottaa jotakin kauheaa tapahtuvan paikassa D. Näin ei tapahdukaan, ja katsoja jätetään ikään kuin tyhjän päälle, tietämättömänä tulevista tapahtumista. Vedätys ja katsojan koukuttaminen on onnistunut.

Huomasin katsomossa tuon tuosta piteleväni korviani, sillä äänitehosteet ja kirkaisut ajettiin äänipöydästä sen verran kovaa, että se vihloi jopa tämän nuoren mieskatsojan korvia – ja voin sanoa, etteivät korvani ole herkimmästä päästä. Janne Auvisen äänisuunnittelu oli kuitenkin kauttaaltaan varsin onnistunut, ja loi upeasti esityksen tunnelmaa.

Esa Latva-Äijö ja Jukka Leisti tekevät tasaisen varmaa työtä. Esityksen kulmakivi on kuitenkin Auvisen intensiivinen ja karmiva ohjaus, jonka ansiosta katsoja saa nautittavakseen uskottavan kauhukokemuksen.

Produktion internet-sivut
Arvio kirjoitettu 5.9. esityksestä.